Rosenheimin poltergeist

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rosenheimin poltergeist on yksi parhaiten dokumentoiduista poltergeist-tapauksista.[1] Se sattui vuosina 19671968 saksalaisessa Rosenheimin kaupungissa. Poltergeist-ilmiöt alkoivat jatkuvina sulakkeiden palamisena ja salaperäisinä puhelinsoittoina asianajaja Sigmund Adamin toimistossa. Toimiston ulkopuolelta tulevat puhelut keskeytyivät usein kilahduksiin tai katkesivat kokonaan. Toisinaan toimiston kaikki neljä puhelinta soivat yhtä aikaa, mutta kukaan ei vastannut toisessa päässä.

Paikallisen sähkölaitoksen ja puhelinyhdistyksen huoltohenkilöstöt kutsuttiin tutkimaan tapahtumia. Sähkölaitoksen huoltohenkilöstö havaitsi, että tarkkailulaitteet rekisteröivät suuria voimansiirtoja, joille ei löytynyt selitystä. Puhelinlaitoksen huoltohenkilöstö puolestaan havaitsi laitteidensa rekisteröivän suuren määrän puheluja paikalliseen "Neiti Aika" -palveluun.[1]

Toimisto kytkettiin suoraan kaapeliyhteyteen keskusmuuntoasemalle jolla eliminoitiin muun sähköverkon tuottamat häiriöt. Tällä ei ollut vaikutusta ilmiöihin, joten oli mahdollista olettaa, että voima vaikutti itse laitteeseen.[2]

Koska huoltohenkilöstöt eivät kyenneet löytämään luonnollista selitystä ilmiöille, asiaa kutsuttiin tutkimaan Hans Bender, joka oli Freiburgin yliopiston parapsykologian professori. Bender aloitti ilmiöiden tutkimukset plasmafysiikkaa tutkivan Max Planck -instituutin kahden fyysikon kanssa. Fyysikot toivat paikalle omat tarkkailulaitteensa. Bender asensi toimistoon kamerat ja nauhurit.[1] Jotkin ilmiöistä tapahtuivat paikalla olevien tutkijoiden silmien edessä.[2]

Tutkiessaan ilmiöitä Bender huomasi, että oudot tapahtumat sattuivat ainoastaan erään työntekijän ollessa sisällä rakennuksessa. Tämä työntekijä oli 19-vuotias Annemarie Schneider. Kattolamput heiluivat voimakkaasti, kun Schneider käveli pitkin käytävää. Professori Bender onnistui saamaan lamppujen heilumisen filmille. Bender myös tarkasti, ettei tapahtumiin sisältynyt petosta. Hän ei löytänyt piilossa olevia johtoja tai muuta sellaista, mikä olisi voinut selittää tapahtumat. Ilmiöt seurasivat Schneideria myös hänen uuteen työpaikkaansa, mutta pian ne loppuivat kokonaan.[1]

Allan, Schiff ja Kramer kirjoittivat skeptisen kirjan "Falsche Geister – echte Schwindler" koko nimeltään "Von falschen Geistern und echten Schwindlern - Die macht des Aberglaubens"(saksaa= "vääriä henkiä, aitoja huijareita t. "vääristä hengistä ja oikeista huijauksista - taikauskon voima")

He esittivät että ilmiöt olisi voitu saada aikaan järjestetyin mekaanisin keinoin teippien, lankojen jms. avulla.[2] Allan oli taikuri, joka havaitsi paikalla käytyään tutkimuksissa käytetyn lamppuun kiinnitetyn heilurin.[3] Asianajotoimisto, jossa ilmiöt tapahtuivat, haastoi kirjoittajat oikeuteen julkisten huijausväitteiden vuoksi. Puolustuksekseen kirjoittajat ilmaisivat vain halunneensa osoittaa olevan mahdollista järjestää aidolta näyttäviä ilmiöitä. Asianajotoimisto voitti jutun ja kirjan levitys kiellettiin ja kirjoittajat esittivät julkisen anteeksipyynnön.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hans J.Eysenck, Carl Sargent - Selittämätön todellisuus - paranormaalien ilmiöiden salaisuudet 1983 Karisto ISBN 951-23-2032-0
  • Peter Andreas, Caspar Kilian - Todisteita uskomattomasta - parapsykologisia tutkimuksia 1974 Otava ISBN 951-1-01682-2

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Eysenck, Sargent s. 102-104.
  2. a b c d Andreas, Kilian s. 105-107.
  3. http://parapsykologia.blogspot.com/2010/02/rosenheimin-poltergeist.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]