Reaalikoulu ja Reaalikymnaasi
Reaalikoulu ja Reaalikymnaasi oli lehtori ja rovasti, sittemmin arkkipiispa Edvard Bergenheimin Turkuun vuonna 1840 perustama sotilaallisesti järjestetty sisäoppilaitos. Koulu avattiin 15. syyskuuta 1840, mutta se lopetettiin jo joulukuussa 1843. Koulussa oli sen toiminnan aikana yhteensä 72 oppilasta.[1]
Koulun esikuvina olivat Preussissa 1800-luvun alkupuolella suosituiksi tulleet reaali- ja porvarikoulut. Suomessa reaalikoulun tapaista yksityistä oppilaitosta oli ylläpitänyt vuosina 1812–1820 luutnantti Odert Gripenberg Hämeenlinnassa, Porissa ja viimeksi Voipaalan kartanossa Sääksmäellä, mutta tämä koulu oli lopettanut toimintansa taloudellisista syistä. Sotilaallisen järjestyksen esikuvana oli Haminan kadettikoulu, jossa Bergenheim oli ollut 10 vuotta historian ja maantieteen lehtorina ennen kuin hän tuli Turun kymnaasiin historian lehtoriksi. [1]
Bergenheimin koulu oli yliopistoon johtava oppilaitos, ja se jakaantui reaali- ja kymnaasiluokkiin. Huomattavan osan opetusohjelmasta muodostivat venäjän kieli ja Suomen ja Venäjän historia, sillä Bergenheim piti koulun päätarkoituksena tehdä oppilaista päteviä palvelemaan missä tahansa Venäjän keisarikunnan alueella siviilivirkamiehinä, maanmittareina, juristeina, upseereina ja muissa vastaavissa tehtävissä. Koulunvuosimaksut olivat korkeita, ja muualta tulevien sisäoppilaiden piti tuoda mukanaan käyttämänsä vaatteet, liina- ja vuodevaatteet sekä ruokailuvälineet. Koulussa oli myös Turussa asuvia puolisisäoppilaita, joiden vuosimaksut olivat pienempiä.[1]
Koulupäivät alkoivat herätyksellä puoli kuuden aikaan aamulla oppituntien alkaessa kello 7 pidetyn aamuhartauden jälkeen. Oppitunnit jatkuivat kello viiteen saakka iltapäivällä. Aamiainen oli kello 9 aamulla, päivällinen yhden jälkeen iltapäivällä ja illallinen kahdeksalta illalla. Aterioiden aikana puhuminen oli kielletty päivällistä lukuun ottamatta, mutta tällöinkin oppilaat saivat keskustella vain venäjän tai ranskan kielellä. Koulun ulkopuolella oppilaat saivat käydä vain sunnuntaisin Turun tuomiokirkossa pidetyssä ruotsinkielisessä jumalanpalveluksessa ja kutsuttuina tunnettujen turkulaisten perheiden kodeissa. Vapaahetkinä pidettiin oppilaiden huoneissa päivystävien opettajien johtamia venäjän ja ranskan kielen keskusteluharjoituksia, omaa kieltään oppilaat saattoivat käyttää vapaasti vasta kello 8 jälkeen illalla. Oppilashuoneiden seiniin oli kuitenkin muurattu kuulotorvia, jotka johtivat rehtorin huoneeseen, josta käsin voitiin kuunnella oppilaiden keskusteluja.[1]
Koulussa oli käytössä arestirangaistus joko valoisassa tai pimeässä huoneessa. Ruumiillinen kuritus oli sallittu vain oppilaan vanhempien tai holhoojien luvalla. Rangaistuksia sai muun muassa valehtelemisesta, varastamisesta, kiroilemisesta, tupakan poltosta ja nuuskan käytöstä ja esineiden tai rahan lainaamisesta.[1]
Bergenheimin koulussa oli enimmillään 57 oppilasta, mutta se ei riittänyt siihen, että koulua olisi voitu ylläpitää, vaan koulu tuli Bergenheimille taloudelliseksi rasitteeksi. Syyslukukaudella 1843 Bergenheim ilmoitti lehdissä, että koulun toiminta saattoi jatkua vain, jos oppilasmäärä kasvaisi. Kun näin ei tapahtunut, hän lopetti koulunsa joulukuussa 1843.[1]