RK344
| RK344 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Ilmataisteluohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Natsi-Saksa |
| Ohjus | |
| Massa | 60 kg |
| Räjähdysaineen massa | 20 kg |
| Kantomatka | 2,9 km |
| Mitat | |
| Pituus | 2,10 m |
| Halkaisija | 0,22 m |
RK344 X4 myös Ruhrstahl X4, Kramer X4 oli saksalainen, Ruhrstahl-Kramerin valmistama, toisen maailmansodan aikainen ilmataisteluohjus. joita valmistettiin noin 1 300 kappaletta. Esituotantona valmistui yli tuhat ohjusta ja useita satoja ammuttiin kokeissa. Varmaa tietoa siitä, että asetta olisi tullut taisteluyksiköihin ei ole.[1]
Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehitystyö alkoi 1943 tohtori Max Kramerin johtamana. Kyseessä oli ensimmäinen ilmasta ilmaan ammuttava ohjus. Ohjus käytti nestemäistä polttoainetta ja erillistä hapetinta. Polttoaineen virtaus kaikissa asennoissa oli varmistettu spiraalin muotoisellä säiliöllä, jossa oli paineilmalla toimiva mäntä.[1]
Ohjusta ohjattiin sähköisesti hävittäjästä ohjuksesta purkautuvan eristetyn johdon välityksellä. Komennot annettiin Düsseldorf/Detmold-ohjausyksiköstä ohjausvivulla. Ohjus oli stabiloitu siten, että se pyöri pituusakselinsa ympäri. Sivuttais- ja pituusakseleiden suhteen ohjus vakautti itsensä gyroskooppi-ohjatulla automaattiohjauksella. Siivekkeet saivat käyttövoimansa paineilmapullosta. Sähkönsaantiin oli paristo.[1]
Ensimmäinen laukaisu tehtiin Focke-Wulf Fw 190 - hävittäjästä 11.8.1944 Karlshagenissa. Lisäksi kokeissa käytettiin Junkers Ju 88 G - ja Ju 388 L - koneita.[1] Joitakin ohjuksia ilmeisesti ammuttiin taistelukäytössä.[2] Esisarjan ohjusten valmiit moottorit tuhoutuivat BMW:n Stargardin tehtaiden pommituksessa.[1] Ohjuksen ohjausmenetelmää on käytetty erityisesti panssarintorjuntaohjusten suunnittelun esikuvana [1] BGM-71 TOW ohjuksen ohjaus on periaatteeltaan samankaltainen käyttövoiman ollessa helium-kaasua.[3]
RK 344 ohjusta käytettiin Malkara - panssarintorjuntaohjuksen prototyyppinä.[4]
Käyttötapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjus pyrittiin laukaisemaan maalin takaa 1,5 km:n päästä tai kauempaa. Ohjaaja piti ohjuksen maalin tasalla. Seurantaa varten ohjuksessa oli valopanos. Räjähdyspanos räjähti akustisen tunnistimen kertoessa laitteen olevan riittävän lähellä kohteena olevaa pommikonetta, akustinen tunnistin oli viritetty tunnistamaan B-17-pommikoneen moottorin ääni. Äänen mukaan ohjautuvan ohjuksen "Pudel"- kehitysohjelma aloitettiin 1945 mennessä.[1]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pituus 2,10 m
- Halkaisija 0,22 m
- Massa 60 kg
- Räjähdyspanos 20 kg
- Huippunopeus 900 km/h, ylitti hetkellisesti äänennopeuden laukaisussa
- Kantama 2 900 m
- Voimalaite: BMW 109-548 -moottori, jonka työntövoima oli 1370 N
- Paloaika 20 sekuntia
- Polttoaine Tonka- niminen trietyyliamiinin ja ksyleeni - isomeerin seos
- Hapetin: typpihappo
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gunston, Bill: The Illustrated Encyclopedia of the World’s Rockets & Missiles. Salamander Books Ltd, 1979. ISBN 0861010299, ISBN 978-0861010295.
- Hugh Morgan & John Weal: Saksalaiset suihkuhävittäjä-ässät - Osprey 6. Osprey/Koala kustannus 2002 ISBN 952-5186-33-4
Viitteet