Puu-Vallila
Puu-Vallila on Helsingin Vallilan kaupunginosassa sijaitseva pientaloalue, joka on rakennettu 1910-luvulla. Se oli pitkään purku-uhan alaisena, mutta kunnostettiin 1980-luvulla. Alue on suojeltu kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiden asuinrakennusten korttelialueena.[1]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puu-Vallila käsittää suurimman osan alueesta, jota rajoittavat luoteessa Sturenkatu, koillisessa Inarintie, kaakossa Lohjantie ja Mäkelänkatu, etelässä Päijänteentie sekä lounaassa Suvannontie ja Roineentie.[1] Sturenkadun sekä alueen kahtia jakavan Mäkelänkadun varrella on kuitenkin etupäässä 1920-luvulla rakennettuja kivisiä kerrostaloja, mutta samoissa kortteleissa sivukatujen puolella on Puu-Vallilalle tyypillisiä pientaloja, poikkeuksena Päijänteentien ja Vallilantien välinen kortteli, jossa puutalorivit ulottuvat Mäkelänkadun kulmaan saakka.
Puu-Vallilaa alettiin suunnitella 1900-luvun alussa, jolloin alueella oli vain kymmenkunta rakennettua tonttia. Myöhemmin lähistölle alkoi syntyä teollisuutta, muun muassa VR:n konepaja, ja sinne muutti työväkeä. Alueelle rakennettiin kaksikerroksisia puutaloja, joiden asunnot tyypillisesti koostuivat tilavasta huoneesta sekä keittiöstä. 1920-luvulla 70 % asukkaista oli vähävaraisia työläisiä.[1]
1930-luvulla laman aikaan monia perheitä kohtasi työttömyys. Tällöin viljeltiin itse perunoita Vallilan ja Kumpulan perunapalstoilla. Kieltolain aikana vallitsi vilkas trokausbisnes.[1]
1940-luvulla asukkaat äänestivät vasemmistopuolueita 80 %:sesti. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Vihreät saivat 36 % äänistä ja Vasemmistoliitto 23 %.[1]
Puu-Vallila uhattuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puu-Vallila on ollut kahteen kertaan uhattuna. Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944 alueelta tuhoutui yli kaksikymmentä taloa kortteleissa, joita rajaavat Inarintie ja Mäkelänkatu. Toisen kerran alue oli uhattuna 1960- ja 1970-luvuilla, kun virkamiehet halusivat purkaa alueen puutalot ja rakentaa tilalle kerrostaloja. Alueen maa oli kaupungin omistuksessa ja sen arvo oli kohonnut, mistä syystä kaupunki kaavoitti alueen uudelleen ja suunnitteli uusia kerrostaloja. Seurasi asukkaiden kapina.[1]
Virkamiehet perustelivat uutta kaavaa väitteillä, jotka eivät olleet totuudenmukaisia. Kaupunginjohtaja Aatto Väyrynen väitti, että alueen talot eivät olleet tunnettujen arkkitehtien suunnittelemia eivätkä niin ollen arvokkaita. Asukkaille myös väitettiin, että talojen piirrustukset eivät olisi säilyneet. Asukastoimikunta onnistui kuitenkin löytämään piirrustukset, joista kävi ilmi, että talot suunnitelleet arkkitehdit olivat sittenkin olleet tunnettuja nimiä.[1]
Toinen valheellinen väite oli se, ettei alueelle muka olisi voinut johtaa kaukolämpöä. Kävi kuitenkin ilmi, että oli jo olemassa kaukolämpöputki, joka kulki alueen läpi Suvannontien alla.[1]
Asukkaat voittivat kamppailun, ja alueen talot perusparannettiin vuosina 1980–1983. Vuonna 1990 Europa Nostra -järjestö myönsi Helsingin kaupungille kunniamaininnan Puu-Vallilan säilyttämisestä ja kunnostamisesta.[1]
Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risto Jarvan menestyselokuva Mies, joka ei osannut sanoa ei kuvattiin lähes kokonaisuudessaan Puu-Vallilassa kesällä 1975. Elokuvan lähiö nimeltä Kivimäki on purku-uhan alla, ja tilalle aiotaan rakentaa betoninen kerrostaloalue.[2] Elokuvan juoni siis liittyi läheisellä tavalla tuon ajan todellisuuteen Vallilassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Varvikko, Kari: Puutalojen Vallila. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2019. ISBN 978-952-7260-10-4.