Pussisaukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pussisaukko
Schwimmbeutler-drawing.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Pussieläimet Marsupialia
Lahko: Pussirotat Didelphimorphia
Heimo: Pussirotat Didelphidae
Alaheimo: Didelphinae
Suku: Chironectes
Illiger, 1811
Laji: minimus
Kaksiosainen nimi
Chironectes minimus
(Zimmermann, 1780)
Levinneisyyskartta
Water Opossum area.png
Synonyymit
  • Lutra minima Zimmermann, 1780 [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pussisaukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pussisaukko Commonsissa

Pussisaukko (Chironectes minimus) on ainoa pussieläin, joka elää enimmäkseen vedessä.[3] Se on myös pussirottiin kuuluvan Chironectes-suvun ainoa laji.[2] Pussisaukko elää makeavetisissä järvissä ja virroissa Meksikossa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa.[4]

Nimet ja luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisten nimitys pussisaukolle on yapok eli japok,[3] joka tulee ilmeisesti Ranskan Guyanassa sijaitsevasta Oyapok-joesta.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä kalastajaopossumi.[5]

Pussisaukko jaetaan neljään alalajiin:[2]

  • Chironectes minimus argyrodytes
  • Chironectes minimus langsdorffi
  • Chironectes minimus minimus
  • Chironectes minimus panamensis

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussisaukko on varsin pienikokoinen pussieläin; 25–32,5 cm pituinen, hännän kanssa 36–40 cm pituinen. Turkki on vaaleanharmaa ja siinä on mustia laikkuja. Kuono, silmänalueet ja päälaki ovat kokonaan mustat. Lisäksi vaalea laikku kulkee otsalta korviin asti. Pussisaukon korvat ovat pyöreät ja paljaat karvoituksesta. Eläimen silmien yläpuolella on tuntoherkkää karvoitusta, ja lisäksi sillä on herkät ja pitkät viikset. Hännän karvoitus on mustaa ja päästä keltaista tai valkoista. Pussisaukon takajalat ovat räpylämäiset, mutta etujalat eivät.[3] Etujalkoja saukko käyttää tunnusteluun ja saaliin kiinniottamiseen ja ui hännällään ja takajaloillaan.[4]

Erikoistuminen veteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussisaukolla on muutamia erityispiirteitä johtuen sen sopeutumisesta veteen. Pussisaukon turkki on lyhyt, tuuhea ja vettähylkivä. Takajalat ovat räpylämäiset, mikä mahdollistaa nopean ja helpon uinnin. Takajalat ovat lisäksi symmetriset mikä takaa tasaisen uintivoiman. Pitkällä hännällä pussisaukko ohjaa uintiaan ja antaa lisävoimaa uintiin. Istukkanisäkkäisiin kuuluvia saukkoja muistuttava pussisaukko on esimerkki konvergentistä evoluutiosta.

Vedessä elävänä pussieläimenä pussisaukon pussi on kehittynyt voimakalihaksiseksi ja lisäksi se aukeaa peräpäästä. Pussi on vesitiivis ja mahdollistaa naaraan sukeltamisen myös pennun ollessa pussissa. Myös uroksella on pussi, johon se asettaa sukuelimensä ennen uimista.[4]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussisaukot parittelevat joulukuussa, ja 1-5 pentua syntyvät pesään kahden viikon kuluttua. 22 päivän kuluttua jälkikasvulle kasvaa turkkia ja 40 päivän iässä silmät aukeavat, ja niiden ruumiit pullottavat hieman pussista esiin. 48 päivän ikäisinä pennut irrottavat nisästä, mutta juovat edelleen maitoa nisistä ja nukkuvat emon kanssa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pussisaukon ravintoa ovat kalat, sammakot, äyriäiset ja muut vesieläimet.[4][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chironectes minimus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Chironectes Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 390–392, 463. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. a b c d Know Your STO Viitattu 30.7.2007. (englanniksi)
  5. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Viitattu 23.1.2011.