Ranskan Guayana

Région Guyane
Sijainti
	Hallinto
Hallintopääkaupunki	Cayenne
viralliset kielet	ranska
Alueneuvoston; puheenjohtaja	Antoine Karam
Departementit	Guayana
Arrondissementit	2
Kantonit	19
Kunnat	22
	Tilastotiedot
Pinta-ala1	83 534 km²
Väkiluku	(sijalla 26.)
- 2009 arvio	–
- 2006 väestölaskenta	205 954
- Väestötiheys (2006)	2,5/km²
	;

Ranskan Guayana on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue Etelä-Amerikassa, Karibianmeren rannalla Surinamen ja Brasilian välissä. Osana Ranskaa se on myös osa Euroopan unionia ja euroaluetta.

Historia[muokkaa]

Ranskalaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan Guayanaan vuonna 1604^[2], myös maan nykyinen pääkaupunki Cayenne perustettiin ranskalaisten toimesta vuonna 1642. 1600-luvun lopulla ranskalaiset toivat alueelle afrikkalaisia orjia, mutta orjuus kuitenkin lopetettiin vuonna 1850. Ranskan vallankumouksen jälkeen alueelle siirrettiin poliittisia rangaistusvankeja.^[3] Maata pidettiinkin vankisiirtokuntana, kunnes siitä tehtiin Ranskan merentakainen departementti 19. maaliskuuta 1946.

Tammikuussa 2010 järjestettiin kansanäänestys laajemmasta autonomiasta, mutta äänestäjät hylkäsivät mahdollisuuden.^[4]

Politiikka[muokkaa]

Ranskan Guayana on yksi Amerikan ranskalaisista departementeista yhdessä Antilleilla sijaitsevien Guadeloupen ja Martiniquen kanssa. Se on Euroopan unionin suurin Euroopan ulkopuolella sijaitseva alue.

Maantiede[muokkaa]

Nykyisin Ranskan Guayanan tunnetuin paikka lienee Kouroun kaupunki. Sen lähellä sijaitsee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Guayanan avaruuskeskus, josta laukaistaan nykyisin Ariane 5 -kantoraketteja ja vuoden 2009 lopusta lähtien myös venäläisiä Sojuz-kantoraketteja. Vuonna 2010 myös ESAn piirissä kehitetty Vega-kantoraketti tulee käyttämään Kouroun avaruuskeskusta laukaisuihinsa.^[5] Avaruuskeskuksen turvallisuuspalvelut tuottaa Ranskan muukalaislegioona.^[6]

Historiallisesti kuuluisa on lähellä sijaitseva Pirunsaari. Siellä oli vankeudessa muun muassa ranskalainen upseeri Alfred Dreyfus, joka tuomittiin syyttömänä poliittisin perustein 1800-luvulla maanpetoksesta. Henri Charrièren kirja Vanki nimeltä Papillon ja siitä tehty elokuva toivat tämän rangaistuslaitoksen yleisesti tunnetuksi.^[7]

Ranskan Guayanan ilmasto on trooppinen. Siihen kuuluvat Salut-saaret (ranskaksi Îles du Salut). Sen aluetta on pyritty 1990-luvun lopusta lähtien kehittämään myös turismia varten.

Vuoret:

Sommet Tabulaire (830 metriä)
Massif du Mitaraka (690 metriä)
Mont Saint-Marcel (635 metriä)

Syyskuussa 2011 Total ja Shell ilmoittivat laajasta öljylöydöstä Guayanan rannikon edustalla.^[8]

Väestö[muokkaa]

Vain viisi prosenttia Guayanan pinta-alasta on asuttua. Asukkaista noin kuusikymmentä prosenttia puhuu kreolikieltä, hieman yli kymmenen prosenttia Euroopan ranskaa.^lähde? Ranska on virallinen kieli. Sisämaan alkuperäiskansat käyttävät omia kieliään, ja afrikkalaistaustaiset asukkaat puhuvat takitaki'ksi kutsutta pidgin-englantia.^[9]

Talous ja liikenne[muokkaa]

Ranskan Guayanan merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kulta, sinooperi, kaoliini, puu ja kala. Tärkeimpiin vientituotteisiin kuuluvat puutavara, katkaravut ja kulta.

Kansainväliset lentomatkustajat saapuvat Cayennen Rochambeaun lentoaseman kautta. Maahan on myös linja-autoyhteys Surinamen ja Brasilian puolelta.^[10] Päätieverkosto on hyvä, mutta monet pikkutiet ovat sadekaudella huonossa kunnossa. Myös jokia käytetään kulkuväylinä rannikolta maan sisäosiin.^[11]