Pohjaeläimet
Wikipedia
Pohjaeläimet (benthos) ovat selkärangattomia eläimiä, jotka ainakin jossakin elinvaiheessaan ovat riippuvaisia vedenalaisesta alustastaan. Pohjaeläimiä on Suomessakin tuhansia lajeja ja niiden erotteleminen on usein vaativaa asiantuntijatyötä. Muutamina esimerkkeinä voisi mainita erilaiset sukasmadot, kotilot, simpukat, äyriäiset, juotikkaat, punkit, koskikorennot, päivänkorennot, vesiperhoset ja kovakuoriaiset. Niiden vedenalainen elinympäristö, eli habitaatti voi olla koskien sammapeite tai kivikot, jokirantakasvillisuus, suvantojen syvänteen pehmeät pohjat, soraikot tai hietikot. Selkärangatonta elämää on aina pienissä puroista ja lähteissä suurienkin jokien kautta järviin ja jopa meriin asti. Pohjaeläimet voivat elää kivien ja kasvien pinnoilla, uiskennella vapaasti pohjan läheisyydessä tai elää pohjaan kaivautuneina.
Pohjaeläimet muodostavat tärkeän osan vesistöjen ravintoverkkoa.[1] Ne ovat muun muassa kalojen tärkeä ravintokohde. Pohjaeläimistössä esiintyvien lajien ja pohjaeläinten määrän perusteella voidaan arvioida ympäristön tilaa, eli ne ovat siis tärkeitä ympäristön tilan ilmentäjiä eli indikaattoreita. Pohjaeläimiä käytetäänkin laajasti erilaisissa ympäristökartoituksissa esimerkiksi kunnostuksien tai ympäristöpäästöjen seurannassa.
[muokkaa] Pohjaeläinten luokittelu
Pohjaeläimiä luokitellaan monin eri tavoin. Vanhin ja yleisin tapa on niiden rakenteellisten, eli morfologisten ominaisuuksien mukaan. Tästä syntyy pohjaeläinten taksonomia (nimeäminen ja ryhmittely), eli tieteellinen luokittelu.
Pohjaeläimet voidaan luokitella myös niiden koon mukaan. Makropohjaeläimistö (makrobenthos, engl. esim. benthic macroinvertebrates, macrozoobenthos), on yleensä paljaalla silmälläkin helposti erottuva pohjaeläimistön osa. Meiopohjaeläimistöön kuuluvat kyetään erottamaan ainoastaan mikroskoopin avulla ja se voi sisältää joko aivan omia lajeja tai makropohjaeläimistön nuoruusvaiheita. Tavallisesti pohjaeläimistöllä tarkoitetaan juuri makropohjaeläimistöä, jonka erottelu tapahtuu usein jo kenttänäytteenotossa.
Pohjaeläinten taksonominen luokittelu ei kuitenkaan kerro mitään niiden elinympäristöistä. Tämän vuoksi pohjaeläimet jaetaan myös hyvin usein toiminnallisiin ravinnonkäyttömuotoihin (engl. functional feeding groups).[2] Tätä tapaa käytetään yleisesti tutkimuksia tehtäessä. Tällaisia ryhmiä ovat pilkkojat (shredders), kerääjät (gathering collectors), suodattajat (filtering collectors), kaapijat (scrapers) ja pedot (predators).
Koska pohjaeläimiä esiintyy monenlaisissa paikoissa, ovat niiden elinympäristövaatimuksetkin erilaisia. Pohjaeläinten jako on usein mielekästä siten myös sen mukaan, mitä elinympäristöä ne suosivat. Pohjaeläimissä on muun muassa kivikkoa suosivia (lithophilous), hiekkaa suosivia (psammophilous), pohjaan kaivautuvia (burrowing), puualustaa suosivia (xylophilous) ja kasvillisuutta suosivia (phytophilous) eläimiä.
Virtavesissä vuorottelevat koski- ja suvanto-osuudet jakavat myös pohjaeläinlajistoa. Koskissa ja suvannoissa elävät aivan erilaiset pohjaeläinyhteisöt - virtavesille tyypillisiä eli loottisia lajeja on nimenomaan koskissa, kun taas suvannoissa seisoville vesille (järville) ominaiset eli lenttiset lajit voivat olla jopa vallitsevina. Tämä lajiston vaihtuminen on vahvasti sidoksissa pohjan laadun muutoksiin.
Pohjaeläinten luokittelua maapallon eri luonnonmaantieteellisten suuralueiden eli biomien mukaan voisi oikeastaan sisällyttää edelliseen - se on vain eliöiden esiintymisen laajin skaala maapallolla. Suomi kuuluu suurimmalta osin boreaaliseen eli pohjoiseen metsävyöhykkeeseen. Sille on tyypillistä laajat havupuumetsät, lehtipuiden talvehtimiskäyttäytymiset ruska-ilmiöinen ja lehvästön pudottaminen talveksi ja soiden suuri monipuolisuus. Luonnonmaantieteellisten suuralueiden sisällä erotetaan nykyisin ekoalueita eli ekoregioita, joista voidaan esimerkiksi Suomessa erotella boreaalisen vyöhykkeen sisällä eteläisen, keski- ja pohjoisen boreaalisen vyöhykkeen.
[muokkaa] Lähteet
- Giller, P.S. & Malmqvist, B. 1998: The Biology of Streams and Rivers. Oxford University Press.
- Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus, RiverLife-tietopaketti.
