Pleistoseeninen villiinnytys
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Luokat puuttuvat. Jos on käännös, tarvitaan Käännös-malline |
Pleistoseeninen villiinnytys on troofisen villiinnytyksen muoto, jossa ekosysteemeihin pyritään palauttamaan eläimiä, jotka jäljittelevät pleistoseenisen kauden megafaunan ympäristöön jättämiä jälkiä.[1]
Projekteja tai projektisuunnitelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brasilia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brasilialainen ekologi Mauro Galetti ehdotti pleistoseenin uudelleenrakentamista vuonna 2004. Pleistoseenikauden lopussa ihmisen levitessä Euraasian ulkopuolella kuoli sukupuuttoon suuri määrä isokokoisia eläinlajeja. Galetti ehdotti norsujen tuomista sirkuksista ja eläintarhoista yksityisille maille Brasilian cerradoon.[2]
Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul S. Martin totesi vuonna 2005, että suuri osa Pohjois-Amerikan alkuperäisestä megafaunasta eli esimerkiksi mammutit, maalaiskiaiset ja sapelihammaskissat kuolivat sukupuuttoon ihmisten saavuttua mantereelle. Hän ehdotti ekologisen tasapainon palauttamista korvaamalla ne lajeilla, joilla on samanlaisia ekologisia rooleja, kuten aasialaisilla tai afrikkalaisilla norsuilla.[3] Naturen kiistanalainen pääkirjoitus vuonna 2005 vaati norsujen, leijonien ja gepardien palauttamista keskilännen suojelluille preeria-alueille. Kirjoituksen oli allekirjoittanut suuri joukko biologeja.[4]
Siperian pleistoseeninen puisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkija Sergei A. Zimov perusti vuonna 1988 Koillis-Siperiaan Pleistoseenin puiston testatakseen mahdollisuutta palauttaa alueelle suuria laiduntajia ja petoeläimiä. Zimovin tavoitteena on luoda uudelleen pleistoseenin lopussa pääosin kadonneen arotundran kaltainen ekosysteemi. Hankkeen avulla on tarkoitus tutkia laiduntavien eläinten vaikutusta ikiroutaan ja sen sulamiseen. Zimovin tutkimusten mukaan talvilaidunnus edistää maaperän jäähtymistä talvella. Hankkeessa on tuotu alueelle jakutian poneja, poroja, lumilampaita, vapiteja, jakkeja, biisoneita ja hirviä.[5] Zimovin hanke on kiistanalainen. Conservation Biology -lehdessä julkaistussa kirjeessä pleistoseenia palauttamaan pyrkiviä syytettiin "Frankensteinin ekosysteemien" luomisesta. Kirjeen mukaan "suurin ongelma ei ole mahdollisuus palauttaa menetettyjä vuorovaikutuksia, vaan pikemminkin riski saada uusia, ei-toivottuja vuorovaikutuksia. Kirjoittajat ehdottivat, että kadonneen megafaunan palauttamisen sijasta luonnonsuojelijoiden tulisi pyrkiä palauttamaan olemassa olevat lajit alkuperäisiin elinympäristöihinsä.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Andrea Perino ym.: Rewilding complex ecosystems. Science, 26.4.2019, nro 6438. American Association for the Advancement of Science. PubMed:31023897. doi:10.1126/science.aav5570. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Galetti, Mauro: Parks of the Pleistocene: recreating the Cerrado and the Pantanal with megafauna.. Natureza & Conservação, 2004, 2. vsk, nro 1, s. 95–101. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Martin, Paul S.: Twilight of the mammoths : ice age extinctions and the rewilding of America, s. 209. Berkeley: University of California Press, 2005. 62860983. ISBN 978-0-520-94110-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2020). (englanniksi)
- ↑ Josh Donlan: Re-wilding North America. Nature, 2005-08, nro 7053, s. 913–914. doi:10.1038/436913a. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ S. A. Zimov: Essays On Science And Society: Pleistocene Park: Return of the Mammoth's Ecosystem. Science, 6.5.2005, nro 5723, s. 796–798. doi:10.1126/science.1113442. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Luiz G. R. Oliveira‐Santos, Fernando A. S. Fernandez: Pleistocene Rewilding, Frankenstein Ecosystems, and an Alternative Conservation Agenda. Conservation Biology, 2010, nro 1, s. 4–5. doi:10.1111/j.1523-1739.2009.01379.x. ISSN 1523-1739. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]