Megafauna
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Tarkennus: kuka määrittelee listoissa olevat eläimet megafaunaksi? |
Megafauna on yhteisnimi suurikokoisille maaeläimille. Suurikokoisen rajana on pidetty joko sataa kiloa[1] tai sataa paunaa (100 lb, noin 45 kiloa)[2]. Sanaa käytetään etenkin jääkaudella eläneistä, sittemmin sukupuuttoon kuolleista lajeista. Tosin myös nykyään eläviä suurikokoisia kesyttämättömiä eläimiä, kuten norsuja ja leijonia voidaan pitää megafaunana.
Sisällysluettelo |
Jääkauden megafauna [muokkaa]
Veiksel-jääkauden megafauna oli jääkauden oloihin sopeutunut suureläimistö[3], johon kuuluivat mammutti[4], villasarvikuono[5][6], saiga-antilooppi, myskihärkä[6], peura [6], biisoni, arovisentti [6], hevonen [6], kameli, luolahyeena[6] Panthera spelaea,[7] luolaleijona[6], luolakarhu[6], harmaakarhu, jääkarhu, susi, villikoira, ja niin edelleen. Suuri osa jääkauden megafaunasta katosi jääkauden lopussa ihmisen ja/tai ilmastonmuutoksen takia. Jääkauden megafaunaan kuului tundran, metsän ja aron lajeja.[7].
Viime jääkauden megafaunan elinalueet [muokkaa]
Noin 30 000 vuotta sitten laajimmalle levinneet jääkautiset suureläimet olivat mammutti ja villasarvikuono. Näiden elinalue supistui, kun ilmasto kylmeni.
Yleisesti jääkautiseen periglasiaaliseen eläimistöön kuului kettu Alopex ja Ochotona, Marmota, Spermophilus, Stanovranius, Putorus, Gulo, peura, arobiisoni ja saiga[8].
Euraasiassa "mammuttifauna" eli jääkautinen suureläimistö jaetaan arktiseen ja boreaaliseen. Ukrainassa arktisen faunan eteläraja oli noin 50 leveysasteella, mutta lännempänä se kattoi käytännössä koko Ranskan[9]. Boreaalisen faunan eteläraja kulki vähän ikiroudan rajan pohjoispuolella noin 40 leveydellä ja oli Itä-Siperiassa 60 leveydellä[9].
Arktiseen kuuluivat Ovibos, Lemmus ja Dicrostonyx[7] [8]. Länsi-Euroopan arktiseen Scirius, Castor, Clethrionomys, Felis sylvestris, Megaloceros[8]. Alaska Camelops, Casteroides, Ondatra, Mammuthus[8].
Boreaaliseen kuului Allactaga, Eolagurus, Lagurus, Equus latipes[8] ja lisäksi Alticola, Cuon, Uncia, Moschus ja Capra Etelä-Siperian vuorilla[8] sekä Microtus maximiwixzii, Microtus fortis, Nycterautes, Charronia, Cervis nippon, Naemorhedus Mandzhuriassa ja etelä-Ussurin alueella[7][8].
Metsämaan lajit elivät yleensä vuoristoissa mutta myös jokien varsilla[7].
Jääkauden Amerikan megafauna saattoi hävitä 13 000 vuotta sitten joko ihmisen metsästystoiminnan, ilmaston ja kasvillisuuden muutosten tai molempien takia. Jääkauden päättyminen oli juuri silloin käynnissä.
Nykyistä megafaunaa [muokkaa]
- Norsut
- Sarvikuonot
- Virtahepo
- Kirahvi
- Hirvi
- Gorillat
- Isot kissat
- Karhut
- Kamelit
- Nautaeläimet
- Valaat
- Krokotiilit
- Komodonvaraani
- Anakondat
- Strutsi
Afrikan megafaunaa jääkaudelta [muokkaa]
- Deinotherium -norsueläin
- Dinofelis -sapelihammaskissa
- Sivatherium -kirahvieläin
Euroopan megafaunaa [muokkaa]
Sukupuuttoon kuollutta megafaunaa:
- Luolakarhu (Ursus spelaeus)
- Luolaleijona (Panthera leo spelaea)
- Sapelihammaskissa (muun muassa Homotherium-suku)
- Luolahyeena (Crocuta crocuta spelaea)
- Mammutit (Mammuthus)
- Jättiläishirvi (Megaloceros)
- Villasarvikuono (Coelodonta)
- Neanderthalinihminen (Homo neanderthalensis)
Pohjois-Amerikan megafaunaa [muokkaa]
- Camelops -kameli
- Amerikanleijona (Panthera leo atrox)
- Mammutit (Mammuthus)
- Hirviösusi (Canis dirus)
- Equus scotti -hevonen
- Dasypus bellus-vyötiäinen
- Glyptodon -vyötiäinen
- Jättiläismajava (Castoroides)
- Eremotherium -jättiläislaiskiainen
- Megatherium -jättiläislaiskiainen
- Smilodon -sapelihammaskissa
- Homotherium -sapelihammaskissa
- Tylppäkuonokarhu (Arctodus)
- Mastodontit (Mammut)
- Miracinonyx -gepardilaji
- Phorusrhacos -hirmulintu
- Teratornis -korppikotka
Australian megafaunaa [muokkaa]
- Diprotodon
- Zygomaturus
- Phascolonus -jättiläisvompatti
- Procoptodon -jättiläiskenguru
- Stenurus -jättiläiskenguru
- Jättiläiskoala (Phascolarctos stirtoni)
- Thylacoleo -pussileijona
- Megalania -varaani
- Quinkana -krokotiilieläin
- Dromornis -sorsalintu
Saarten megafaunaa [muokkaa]
- Norsulinnut (Aepyornithidae) (Madagaskar)
- Moat (Dinornithidae) (Uusi-Seelanti)
- Haastinkotka (Harpagornis) (Uusi-Seelanti)
- Megaladapis -jättiläismaki (Madagaskar)
- Madagaskarinvirtahevot (Madagaskar)
- Pussihukka (Thylacinus cynocephalus) (Australia, Tasmania)
- Dodot (Raphidae) (Mauritius ja Rodrigues)
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Atlas of Paleoclimates and Paleoenvironmants of the Northern Hemisphere - Late Pleistocene-Holocene, Editors-in-chief Burkhard Frenzel, Marton Pecsi, Andrej Alekseevich Velichko, Geographical Researh Institute, Hungarian Academy of Sciences, Gustav Fischer Verlag Stuttgart, Budapest-Stuttgart 1992, ISBN 953-7395-24-5 Stuttgart
- Late Quaternary environments of Soviet Union, A. A. Velichko, Engl edition Wright & Narnosky, University of Minnesota Publ., Longman, London 1984, ISBN 0-582-30125-4
- Eronen, Matti: Jääkausien jäljillä. Ursan julkaisuja 43. Helsinki: Ursa, 1991. ISBN 951-9269-59-2.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Megafauna Habitat loss and humans: cause of mass extinctins. University of Wisconsin Eau Clarce. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ Ross D.E. MacPhee, Hans-Dieter Sues: Extinctions in Near Time: Causes, Contexts, and Consequences. Springer, 1999. ISBN 9780306460920. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.1.2013).
- ↑ Eronen 1991 s. 208.
- ↑ Eronen 1991, s. 200.
- ↑ Velichko 1984, s. 221.
- ↑ a b c d e f g h Eronen 1991, s. 202
- ↑ a b c d e Frenzel 1992, s. 127.
- ↑ a b c d e f g Frenzel 1992, s. 60.
- ↑ a b Frenzel 1992, s 61.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä Tiede 2000
- Ihminen ja ilmasto nujersivat yhdessä megafaunan Tiede 2011
- Karhun kumartaja, megafaunan metsästäjä Etelä-Suomen Sanomat
- Miten luonnon monimuotoisuutta syntyy – ja miten sitä häviää? Ilkaka Hanskn kolmumni Duodecim lehdessä
- Suden Aika Luonto-Liitto 2005
- Monen myytin Madagaskar Nuorten Luonto
Sivulta puuttuu