Pioneeripataljoona 26 (jatkosota)

Pioneeripataljoona 26 (Pion.P 26) oli jatkosotaan Hirvensalmella perustettu divisioonan pioneeripataljoona, joka kuului 10. divisioonaan.

Perustaminen

Pataljoona perustettiin Hirvensalmella 18. kesäkuuta 1941 hajautetusti ja perustamispaikkoina olivat kirkonkylä, Kissakoski, Pöyrynkylä ja sen muodostivat:

• Esikunta
• 1. Komppania ensimmäinen komppanianpäällikkö vänrikki Lehto
• 2. Komppania ensimmäinen komppanianpäällikkö vänrikki Autio
• 3. Komppania perustettiin Pöyrynkylän kansakoululla täydellisenä niin miehityksen (lukuun ottamatta komppanianpäällikköä) kuin varusteidenkin suhteen, jopa kaikki ajoneuvot eli 1 henkilöauto, 7 kuormavaunua ja 12 hevosta. Komppanianpäällikön sijaisena ensimmäisenä päivänä toimi kersantti Pauli Komppa ja sen jälkeen vänrikki Eino Pennanen ja ensimmäinen varsinainen määrätty komppanianpäällikkö oli luutnantti Mattila.
• Valonheitinjoukkue perustettiin Kissakosken kansakoululla. Joukkueenjohtajana vääpeli Emil Paananen.

Komentaja(t)

• kapteeni (majuri 1942) Klaus Koutsa 18. kesäkuuta 1941 – maaliskuu 1942
• kapteeni (majuri 1943) Paavo Salonen maaliskuu 1942 – syyskuu 1943
• kapteeni Jaakko Lahtinen syyskuu 1943 – lokakuu 1944
• kapteeni Yrjö Patomäki 9.–12. kesäkuuta 1944 (sijainen)
• kapteeni J Kämäri lokakuu – marraskuu 1944

Keskittäminen

Pataljoona siirtyi 20. kesäkuuta 1941 Lemille, missä 1. Komppania majoittui Huttulan kylään, 2. Komppania Lavelan kylään ja 3. Komppania Sutelan kylään. 3. Komppania siirtyi jo seuraavana päivänä Lappeelle Kärjen kylään.

Heinäkuun alussa pataljoonan 1. ja 3. Komppania alistettiin 12. divisioonalle ja ne siirtyivät sen johtoon Nuijamaalle. 2. Komppania alistettiin Jalkaväkirykmentti 2:lle ja siirtyi Jänhilään. Kaikki komppaniat suorittivat hyökkäysvalmisteluja rakentamalla teitä, tykistöasemia ja purkamalla miinoitteita. Heinäkuun lopulla loppui pataljoonan joukkojen alistus 12. divisioonalle ja pataljoona siirtyi kokonaisuudessaan Ruokolahdelle reserviksi osana 10. divisioonaa.

Hyökkäysvaihe

Pataljoonan komppaniat alistettiin 10. divisioonan joukoille hyökkäystä varten 4. heinäkuuta seuraavasti:

• 1. komppania Jalkaväkirykmentti 1:lle
• 2. komppania jäi toistaiseksi pioneerireserviksi
• 3. komppania Jalkaväkirykmentti 43:lle

1. komppania

1. komppania marssi Rautjärven kirkonkylään ja jatkoi sieltä marssia hyökkäysryhmityksen mukana Ojajärvelle. Ojajärvellä komppania purki vihollisen ansoitetun murrosteen sekä miinoitteita. Raivaustöiden jälkeen Ojajärven rautatieasema saatiin vallattua.

Hyökkäystä jatkettiin kohden Kaukolaa. Komppania oli jaettu joukkueittain jalkaväkirykmentin pataljoonille. Näin jaettuna pioneerit tukivat hyökkäävää jalkaväkeä miinoitteita purkamalla sekä kasapanoksin varustettuna panssarintorjuntareservinä. Komppania kasattiin 9. elokuuta Kaukolan kylään, jota tukikohtana käyttäen aloitettiin tie- ja sillankorjaustyöt alueella.

2. komppania

Reservinä ollut 2. komppania korjasi teitä sekä rakensi siltoja tukeakseen hyökkäävien joukkojen huoltokuljetuksia. Samoin komppanialle annettiin vesistönylityskoulutusta 13.–16. elokuuta. Tämä koulutus joutui tulikokeeseen jo ensimmäisenä päivänä, kun vänrikki Raitakarin joukkue joutui tukemaan Unnunkosken ylimenoa rakentamalla polkusillan kosken yli.

Komppania siirretiin 16. elokuuta etulinjaan ja samalla se luovutti silta- ja tietyönsä 1. komppanialle. Komppania siirtyi 19. elokuuta Räisälän kirkolle ja sieltä edelleen Lähdekorpeen. Komppania alistettiin joukkueittain jalkaväelle.

3. Komppania

3. komppanian ensimmäinen joukkue alistettiin hyökkäyksen alussa Kevyt Osasto 12:lle tehtävänään miinoitusten purku ja liikkeen edistäminen. Miinoituksia ei esiintynyt, joten joukkue toimi jalkaväkenä varmistustehtävissä. Ojajärvelle saavuttaessa jouduttiin purkamaan ansoitettuja murrosteita etenemisen jatkamisen mahdollistamiseksi. Joukkueen alistus jatkui Kaarlahteen, missä joukkue alistettiin Osasto Särmälle. Osasto Särmän mukana joukkue eteni aina Unnunkoskelle, jossa joukkue alistettiin Jalkaväkirykmentti 2:lle. Rykmentin mukana joukkue eteni Taipaleen joelle. Tyyskänjoen ylitse jouduttiin rakentamaan silta ja sillanrakentamisen mahdollistamiseksi jouduttiin purkamaan ensimmäinen varsinainen miinoite. Miinoite oli rakennettu nk. penaalimiinoista. Joukkue jatkoi edelleen rykmentin mukana aina Punnuksen kautta Valkjärvelle.

Valkjärvellä alistettiin joukkue Jalkaväkirykmentti 43:lle. Rykmentin mukana joukkue eteni Lipolaan, jossa joutui purkamaan miinakentän, jossa oli kaikkiaan 1581 penaalimiinaa. Lipolan jälkeen eteneminen jatkui reittiä Korpikylä-Vanha raja- Novajantie-Lappalaisenmäki. Novajassa joukkue purki kaksi miinakenttää. Lappalaisenmäellä joukkueen alistus päättyi ja se palasi Riihiöön muun komppanian yhteyteen.

3. komppanian toinen joukkue seurasi komppanian toimitusjoukkuetta Pukinniemeen, jossa se alistettiin Jalkaväkirykmentti 1:lle. Hiitolassa joukkue miinoitti rautatien estääkseen panssarijunan liikkeet. Kiviniemessä joukkue purki vihollisen suuren polkumiinakentän, jota purettaessa se joutui tulitaisteluun menettäen kolme miestä kaatuneina sekä kaksi haavoittuneina. Kiviniemessä joukkueen alistus päättyi ja se palasi komppanian yhteyteen.

3. komppanian kolmas joukkue alistettiin Rautjärvellä Jalkaväkirykmentti 43:lle. Hiitolassa joukkue räjäytti junaradan rautatieliikenteen estämiseksi. Tiurissa joukkue yritti räjäyttää maantiesillan, mutta vihollisen voimakas painostus esti tehtävän toteuttamisen. Vihollisen tultua torjutuksi ei siltaa enää tuhottu, koska se olisi haitannut omaa etenemistä. Joukkue oli alistettuna rykmentille aina Riihiöön saakka.

Puolustusvaihe

Puolustusvaiheen aikana pataljoona suoritti runsaasti tietöitä ja asemien valmistuessa rakensi miinoituksia ryhmityksen tueksi. Tärkeimmät rakennetut tiet olivat Siiranmäki–Vehmainen–Riihiö ja Korpikylä–Novaja. Varsinkin jälkimmäinen muodostui tärkeäksi huoltotieksi.

Marraskuun lopulla komppaniat siirtyivät uusille majoitusalueilleen: 1. komppania Lipolaan, 2. komppania Lehtokylään, 3. komppania Valkjärvelle. Samassa yhteydessä kaikki vuoden 1912 jälkeen syntyneet siirrettiin 3. komppaniaan ja sieltä vanhemmat 1. ja 2. komppaniaan.

Keväällä 1942 siirtyi 3. komppania Korpikylään ja ryhtyi jatkamaan huoltotien Korpikylä–Novaja rakentamista.

10. divisioonan siirtyessä kesällä 1943 linnoitustöihin VT-linjalle siirtyi Pioneeripataljoona 26 sen mukana. Pataljoona teki täälläkin pääasiassa tietöitä sekä linnoittamisen tukitöitä kuten sahausta.

Toukokuun puolessavälissä 1944 pataljoona siirtyi divisioonan mukana Länsi-Kannakselle. Esikunta sijoittui 2. komppanian kanssa Kivennavan Haapalankylään, ja loppuosa pataljoonasta majoittui Mainilaan. 1. komppanian toimiessa reservikomppaniana se hoiti samalla Mainilan sahaa. Loppuosa pataljoonasta teki etulinjan pioneeritöitä.

Vetäytyminen Kannakselta

Pääartikkelit: Valkeasaaren läpimurto, Kuuterselän taistelu

Pataljoona vetäytyi Mainilasta komppanioittain vihollista viivyttäen 10. kesäkuuta 1944 Mainilasta Haapalaan. Suurin osa pioneerimateriaalista jäi viholliselle sotasaaliina. Haapalassa pataljoona ryhmittyi puolustukseen, mutta vihollisen painostuksen vuoksi jouduttiin vetäytymään Somerikonmäkeen. Somerikonmäestä jouduttiin edelleen vetäytymään Kauhijärvelle.

1. komppania alistettiin Jalkaväkirykmentti 53:lle miinoittamaan Kuuterselän aluetta, mutta omien joukkojen ryhmityttyä VT-linjalle siirtyi 1. komppania Sykiälään Jalkaväkirykmentti 33:n I pataljoonan lohkolle, jossa osa ryhmitettiin jalkaväen asemiin ja osa jatkoi miinoitusten tekoa. Sykiälässä komppania otti osaa puna-armeijan hyökkäyksen torjuntaan 14. kesäkuuta. Linjojen murruttua komppania vetäytyi jalkaväen mukana Vammeljoen taakse. Komppania koottiin uudelleen 16. päivänä Halikossa, mutta jo seuraavana päivänä komppania oli jälleen miinoittamassa Iivanalan kylässä.

2. komppania teki Haapalan puolustustaistelun jälkeisinä päivinä miinoitus- ja sillanpanostustehtävissä (mm. Linnansaaren ja Sorvalinsillat). 3. komppania osallistui vetäytymisen aikana jatkuvasti viivyttämiseen jalkaväkenä, miinoittein sekä tuhoamisin.

Loppuajan ennen rauhantuloa pataljoona suoritti pioneeritöitä selustassa. Se tuhosi muun muassa Suur-Merijoen lentoaseman sekä miinoitti Viipurinlahden saaria.

Lakkauttaminen

Pioneeripataljoona 26:n lakkauttamisvalmistelut aloitettiin heti aselevon tultua voimaan. Nuoret palvelukseen jäävät ikäluokat siirrettiin henkilötäydennyskeskuksiin ja muiden osalta aloitettiin kotiuttaminen. Kuljetukset Hirvensalmelle aloitettiin 10. marraskuuta 1944 ja kotiuttaminen oli saatettu loppuun 18. marraskuuta mennessä.

Pataljoonan riveissä oli kaatunut sodan aikana 2 upseeria, 11 aliupseeria sekä 39 miehistöön kuuluvaa eli yhteensä 52 miestä.

Lähteet

• Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
• Saarinen Eero-Eetu: Pioneeriaselajin historia 1918-1968. Jyväskylä: Pioneeriupseeriyhdistys ry, 1975.
• Tanttu Raija ja Helenius Bertel (toim): Muistojen marssi - Hirvensalmelaiskohtaloita vuosilta 1700-1990. Pieksämäki: Hirvensalmi-seura ry, 1991. ISBN 952-90-3475-X.