Pioneeripataljoona 15 (jatkosota)
Pioneeripataljoona 15 eli Pion.P 15 oli jatkosodan aikainen Pohjois-Pohjanmaan sotilasläänin perustama armeijakunnan pioneeripataljoona, joka kuului III armeijakuntaan.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iin Alarannan varuskuntaan sijoitettu pioneeripataljoona 5 perusti liikekannallepanossa pioneeripataljoona 15:n 17. kesäkuuta 1941 annetun käskyn mukaisesti. Pataljoonankomentajaksi määrättiin luutnantti Niilo K. Simpainen, joka luovutti komentajan tehtävät 27. heinäkuuta seuraajalleen luutnantti Eino K. Pyyrylle.[1] Pataljoonan kokoonpano oli (yhteensä noin 580 miestä)[1]:
- Komentaja ja hänen johtamistaan tukeva esikunta
- Esikuntakomppania
- 1. pioneerikomppania
- 2. pioneerikomppania
- 3. pioneerikomppania
- Valonheitinjoukkue
Rauhanajan pataljoonassa oli miehiä yli määrävahvuuden ja näistä miehistä muodostettiin 22. heinäkuuta neljäs pioneerikomppania, joka hajotettiin parin sotaviikon jälkeen täydennyksinä muihin komppanioihin.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoona keskitettiin aluksi Taivalkosken, Suomussalmen ja Kuusamon alueille, joissa se teki tie- ja siltatöitä. Sotatoimien alkaessa pataljoonan pääosa oli keskitetty Kiestinkiin etenevään ryhmä J:hin, jonka mukana se osallistui taisteluihin Kiimasvaarassa, Suvannossa, Tuhkalassa, Korpijärvellä, Tuhkapatunassa ja Kananaisissa.[1]
Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoona lähti Karjalan kannakselta 26. syyskuuta 1944 kahdella junalla Ouluun, jonne ne saapuivat 29. syyskuuta. Oulussa pataljoona majoitettiin seuraavana päivänä saksalaisilta vapautuneeseen Tuiran parakkialueelle.[2]
Lokakuussa pataljoona raivasi saksalaisten perääntyessään jättämiä miinoitteita ja murrosteita sekä kunnosti tiestöä rakentaen muun muassa siltoja. 1. komppania oli 3. lokakuuta alkaen Pudasjärvellä, 2. komppania alistettiin Rajajääkäriprikaatille ja 3. komppania Kemintien suunnassa.[3]
Marraskuussa pataljoona oli Kemissä, jossa sen vanhimmat ikäluokat kotiutettiin. Pataljoona täydennettiin muista pioneeriyksiköistä saapuneilla täydennyksillä. 1. ja 3. komppania siirrettiin Muonioon ja 2. komppania jäi Kemiin rakentamaan ponttonisiltaa sekä avustamaan Tie- ja vesirakennushallitusta ylimenopaikan kunnossapitämisessä Kemijoen ylittävälle autoliikenteelle.[4]
Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pataljoonankomentajina olivat[5]
- luutnantti Niilo K. Simpainen 15. kesäkuuta - 27. heinäkuuta 1941
- luutnantti (myöh. kapteeni) Eino K. Pyyry 27. heinäkuuta 1941–26. toukokuuta 1943
- luutnantti Erkki Raemaa 27. maaliskuuta - 7. toukokuuta 1942 (sij)
- luutnantti Olavi Lahtela 3. syyskuuta - 17. lokakuuta 1942 (sij)
- kapteeni Ossi Kivelä 16. toukokuuta - 25. joulukuuta 1943
- insinöörikapteeni Hannes Eiramo 26. joulukuuta 1943 - 1. huhtikuuta 1944
- kapteeni Pentti Kallio 2. huhtikuuta - lokakuu 1944
- majuri Esa Takala lokakuu - 5. joulukuuta 1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
- Saarinen Eero-Eetu: Pioneeriaselajin historia 1918–1968. Jyväskylä: Pioneeriupseeriyhdistys ry, 1975.