Pinocchio (vuoden 1911 elokuva)
| Pinocchio | |
|---|---|
 Ferdinand Guillaume Pinokkiona. |
|
| Ohjaaja | Giulio Antamoro |
| Perustuu | Carlo Collodin samannimiseen romaaniin |
| Pääosat | Ferdinand Guillaume, Augusto Mastripietri |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Cines |
| Ensi-ilta | marraskuu 1911 |
| Kesto | 1350/1203/1086 metriä (53 min.) |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Pinocchio (myös Le avventure di Pinocchio, ”Pinokkion seikkailut”) on vuonna 1911 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Giulio Antamoron ohjaaman lastenelokuvan päähenkilöä Pinokkiota esittää koomikko Ferdinand Guillaume.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puuseppä Gepetto veistää pölkystä nuken, joka joutuu heti mitä erilaisimpiin seikkailuihin. Hän kohtaa Kissan ja Ketun, päättyy valaan vatsaan, esiintyy Mangiafuocon nukketeatterissa, vierailee Lelumaassa ja muuttuu siellä aasiksi. Välillä Pinokkio joutuu intiaanien vangiksi, mutta kanadalaiset ratsupoliisit vapauttavat hänet ja ampuvat tykillä kotiinsa. Lopulta Pinokkio alkaa tehdä ahkerasti töitä ja haltia muuttaa hänet oikeaksi ihmiseksi.[1][2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ferdinand Guillaume | … | Pinokkio |
| Augusto Mastripietri | … | Gepetto |
| Lea Giunchi | … | |
| Natalino Guillaume | … | Lucignolo[1] |
Tuotanto, tyyli ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pinocchio on Carlo Collodin saturomaanin ensimmäinen elokuvasovitus[3]. Sen kuva- ja juoniainekset perustuvat alkuperäisteoksen lisäksi Pinokkio-hahmon ympärille syntyneisiin jäljitelmiin, Paroni von Münchhausenin seikkailuihin sekä eksoottisista maista ja Villistä lännestä kertovaan viihdekirjallisuuteen. Kuvasto on samankaltaista kuin vuonna 1911 ilmestynyt Attilio Mussinon uusi kirjankuvitus, mutta niiden välillä ei liene suoraa yhteyttä.[4]
Giulio Antamoron ohjaustyö on tuotantoyhtiö Cinesin ensimmäinen[1] ja Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään perustuvan L’Infernon ohella yksi Italian ensimmäisistä pitkistä elokuvista. Molemmat perustuvat laajalti tunnettuihin ja kansallisesti merkittäviin teksteihin, joiden uskottiin houkuttelevan yleisöä ja lisäävän elokuvan arvostusta taidemuotona. L'Infernon tavoin Pinocchio edustaa siirtymävaihetta attraktioelokuvasta kohti modernia elokuvakerrontaa. Sen rakenne koostuu vielä vanhaan tapaan erillisistä ”tauluista”, joissa liike tapahtuu kuvan syvyyssuunnassa.[5]
Tyyliltään opettavaisesta ja moralisoivasta alkuteoksesta poiketen elokuva korostaa tarinan seikkailu- ja komedia-aineksia. Sen komiikka perustuu pääosaa esittävään Ferdinand Guillaumeen, joka usein Antamoron ohjaamana teki vuosina 1910 ja 1911 Cinesille 135 lyhyttä farssikomediaa. Elokuvan luonne käy ilmi heti alussa, jolloin katsojille esittäytyvä Guillaume tekee voltin takaperin ja muuttuu saman tien pitkänokkaiseksi Pinokkioksi.[2][6]
Pinocchio oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys sekä Italiassa että ulkomailla. Sen tuohon aikaan pitkäksi koettu kesto näyttää kuitenkin aiheuttaneen ongelmia: Britanniassa elokuvasta tehtiin myös lyhennetty versio ja Ranskassa se jaettiin kolmeksi osaksi.[1] Italiassa elokuvaa esitettiin vielä 1920-luvulla ja se on selvästikin vaikuttanut myöhempään Pinokkio-kuvastoon[7].
Restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Milanon elokuva-arkistossa säilynyt elokuva on restauroitu Italian kansallisessa elokuva-arkistossa vuonna 1994. Alkuperäisestä 1350[1] tai sensuuriasiakirjan mukaan 1203 metrin pituudesta on jäljellä 1086 metriä.[8] Elokuva on nähtävissä Italian mykkäelokuvasivustolla[9].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- De Berti, Raffaele: Il Pinocchio cinemtografico di Giulio Antamoro. Teoksessa Le avventure di Pinocchio: Tra un linguaggio e l’altro. Roma: Meltemi, 2002, s. 157–173. ISBN 88-8353-185-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bernardini, Aldo & Martinelli, Vittorio: Il cinema muto italiano. I film degli anni d’oro. 1911, seconda parte, s. 65–68. Biblioteca di Bianco e Nero. Roma: Nuova ERI, Centro Sperimentale di Cinematografia, 1996. ISBN 88-397-0916-9.
- ↑ a b Directory of World Cinema: Italy, s. 47–48. Bristol–Chicago: Intellect, 2011. ISBN 978-1-84150-400-1.
- ↑ De Berti, s. 157.
- ↑ De Berti, s. 159-169.
- ↑ De Berti, s. 158–159.
- ↑ De Berti, s. 161–162.
- ↑ De Berti, s. 170.
- ↑ De Berti, s. 159.
- ↑ Portale Cinema Muto Italiano ilcinemamuto.it. Viitattu 28.7.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pinocchio Internet Movie Databasessa (englanniksi)