Carlo Collodi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Collodi

Carlo Collodi (oik. Carlo Lorenzini, 24. marraskuuta 1826 Firenze26. lokakuuta 1890 Firenze) oli italialainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan ennen kaikkea romaanistaan Pinokkion seikkailut.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlo Collodi syntyi Firenzessä vuonna 1826. Hänen isänsä oli kokki ja äitinsä palvelija. Hän pystyi opiskelemaan Gironi Garzonin perheen avun turvin.

Vuodesta 1837 vuoteen 1842 Carlo opiskeli seminaarissa Colle di Val d'Elsassa tullakseen papiksi ja saadakseen samalla yleissivistävän koulutuksen.

Vuosina 1842 – 1844 hän seurasi retoriikan ja filosofian luentoja Firenzessä eräässä toisessa uskonnollisessa oppilaitoksessa.

Vuonna 1843 vielä opiskellessaan nuori Carlo aloitti työt Piatin kirjakaupan myyjänä Firenzessä. Siten hän astui sisään kirjojen maailmaan, ja ryhtyi myöhemmin sanomalehtitoimittajaksi ja alkoi kirjoittaa kirjoja.

1845 Carlo sai kirkolta erivapauden lukea Kiellettyjen kirjojen luetteloa.

1847 Carlo alkoi kirjoittaa arvosteluita ja juttuja Rivista di Firenze -lehteen.

1848 Italian ensimmäisen itsenäisyyssodan puhjetessa Carlo värväytyi monen muun opiskelijan tavoin vapaaehtoiseksi taistellakseen Piemontessa. Palattuaan Firenzeen hän perusti satiirisen Il Lampione -lehden, joka tosin pian sensuroitiin.

1849 Carlo sai sihteerin viran ministeriöstä.

1850 Carlosta tuli Piatin kirjakaupan johtaja. Kirjakauppa harjoitti myös kustannustoimintaa kuten siihen aikaan monesti oli tapana. Vuonna 1853 Carlo perusti uuden aikakauslehden nimeltä Scaramuccia. Tähän teatterilehteen hän kirjoitti lyhyitä komedioita.

1856 Carlo kirjoitti ensimmäistä kertaa artikkelin salanimellä Collodi. Collodi on eräs Pescian kunnan kylä, josta Carlon äiti oli kotoisin. Samalta vuodelta ovat peräisin Carlon ensimmäiset merkittävät teokset: Gli amici di casa, Un romanzo in vapore, Da Firenze a Livorno ja Guida storico-umoristica.

1850 Carlo osallistui Italian toiseen itsenäisyyssotaan ja palasi sitten Firenzeen. Vuonna 1860 hän aloitti työn teatterisensuurissa. 1868 hän liittyi opetusministeriön pyynnöstä erään puhutun kielen sanakirjan (Novo vocabolario della lingua italiana secondo l'uso di Firenze) toimituskuntaan.

1875 Felice Paggin kustantamon antoi Carlolle työksi kääntää kuuluisimmat ranskankieliset sadut italiaksi. Käännettyjä kirjailijoita olivat Charles Perrault, Mme d'Aulroy ja Marie Jeanne De Beaumont. Carlo myös muokkasi tarinoita lisäten niihin moraalin. Vuotta myöhemmin koko työ julkaistiin nimellä Racconti delle fate.

1877 ilmestyi Giannettino, ja 1878 oli Minuzzolon vuoro.

7. heinäkuuta 1881 lapsille tarkoitetun aikakauslehden Giornale per i bambini ensimmäisessä numerossa näki päivänvalon Pinokkion seikkailuiden ensimmäinen osa otsikolla Storia di un burattino (suom. Sätkynuken tarina). Hän julkaisi lehdessä sittemmin muita kertomuksia (jotka ilmestyivät kokoelmana Storie allegre 1887).

1883 Carlo julkaisi Pinokkion seikkailut yksissä kansissa. Samana vuonna hänestä tuli Giornale per i bambinin päätoimittaja.

Carlo Collodi kuoli äkillisesti vuonna 1890.