Pikkupussikaniini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkupussikaniini
Lesserbilby.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt [1]
Hävinnyt
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Pussieläimet Metatheria
Lahko: Pussimäyrät Peramelemorphia
Heimo: Pussikaniinit Thylacomyidae
Suku: Macrotis
Laji: leucura
Kaksiosainen nimi
Macrotis leucura
(Thomas, 1887)
Levinneisyyskartta
Historiallinen pikkupussikaniinin levinneisyysalue
Historiallinen pikkupussikaniinin levinneisyysalue
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkupussikaniini Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkupussikaniini Commonsissa

Pikkupussikaniini (Macrotis leucura) on Australiassa elänyt, mutta todennäköisesti jo sukupuuttoon kuollut nisäkäs. Se eli mantereen sisäosien aavikoilla, mutta hävisi 1900-luvun puolivälissä. Laji löydettiin vasta vuonna 1887.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupussikaniini oli lähisukulaistaan isopussikaniinia pienempi ja sen turkki oli värittömämmäm kellanruskea. Lajin ruumiinpituus oli 20-27 ja painoa oli 300-450 grammaa. Hännän pituus oli noin 15 senttiä. [2] Vatsapuoli oli selkäpuolta vaaleampi ja häntä valkoinen, joka vastasi 70 prosenttia ruumiinpituudesta.[3] Muutoin se muistutti suuresti sukulaislajiaan.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupussikaniinia on tavattu vain Australian keskiosien aavikoilla.[2] Sitä on löydetty Etelä-Australiasta ja Pohjoisterritorion alueilla Gibsonin- ja Ison Hiekka-Aavikon alueelta.[3] Sen elinympäristöä olivat hiekkaiset ja saviset aavikot,Triodia-suvun"spinifex"-ruohomättäät, joissa saattoi olla myös harvakseltaan puita ja pensaita.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupussikaniinin elintavoista on vain vähän tietoa. Ne muistuttivat erittäin paljon isopussikaniinia. Se oli yöaktiivinen ja vietti päivät kolossaan. Se eli yksin tai pareittain. Mahanäytteiden perusteella se söi enimmäkseen eläinravintoa.[2] Ravinto koostui termiiteistä, muurahaisista, juurista ja koisokasvien siemenistä.[3][2] Poikasia syntyi kerralla yleensä kaksi[2].

Häviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkupussikaniini harvinaistui nopeasti 1900-luvulla. Se johtunee turkismetsästyksestä ja vierasperäisten nisäkäspetojen kuten kettujen ja villikissojen saalistuksesta[2], sekä kaniinien aiheuttamasta kilpailusta ja elinympäristön tuhoamisesta. Mahdollisesti myös tulenhallinta haittasi sen menestystä.

Viimeinen varma havainto elävästä eläimestä on vuodelta 1931 läheltä Cooncherietä Etelä-Australian koillisosasta. Vuonna 1967 löydettiin kiilapyrstökotkan pesästä pikkupussikaniinin kallo, jonka ikää ei kuitenkaan tiedetä. Aboriginaalien mukaan laji eli vielä 1960-luvulla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Macrotis leucura IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 140. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
  3. a b c Chris Pavey: Lesser Bilby - Threatened Species of the Northern Territory (PDF) Toukokuu 2006. Northern Territory Department of Natural Resources, Environment and the Arts. Viitattu 26. 12. 2008.