Pikkupussikaniini
Sivulta puuttuu | Pikkupussikaniini | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Hävinnyt [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Macrotis leucura (Thomas, 1887) |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Pikkupussikaniini Wikispeciesissä |
Pikkupussikaniini (Macrotis leucura) on Australiassa elänyt, mutta todennäköisesti jo sukupuuttoon kuollut nisäkäs. Se eli mantereen sisäosien aavikoilla, mutta hävisi 1900-luvun puolivälissä. Laji löydettiin vasta vuonna 1887.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pikkupussikaniini oli lähisukulaistaan isopussikaniinia pienempi ja sen turkki oli värittömämmäm kellanruskea. Lajin ruumiinpituus oli 20-27 ja painoa oli 300-450 grammaa. Hännän pituus oli noin 15 senttiä. [2] Vatsapuoli oli selkäpuolta vaaleampi ja häntä valkoinen, joka vastasi 70 prosenttia ruumiinpituudesta.[3] Muutoin se muistutti suuresti sukulaislajiaan.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Pikkupussikaniinia on tavattu vain Australian keskiosien aavikoilla.[2] Sitä on löydetty Etelä-Australiasta ja Pohjoisterritorion alueilla Gibsonin- ja Ison Hiekka-Aavikon alueelta.[3] Sen elinympäristöä olivat hiekkaiset ja saviset aavikot,Triodia-suvun"spinifex"-ruohomättäät, joissa saattoi olla myös harvakseltaan puita ja pensaita.[1]
[muokkaa] Elintavat
Pikkupussikaniinin elintavoista on vain vähän tietoa. Ne muistuttivat erittäin paljon isopussikaniinia. Se oli yöaktiivinen ja vietti päivät kolossaan. Se eli yksin tai pareittain. Mahanäytteiden perusteella se söi enimmäkseen eläinravintoa.[2] Ravinto koostui termiiteistä, muurahaisista, juurista ja koisokasvien siemenistä.[3][2] Poikasia syntyi kerralla yleensä kaksi[2].
[muokkaa] Häviäminen
Pikkupussikaniini harvinaistui nopeasti 1900-luvulla. Se johtunee turkismetsästyksestä ja vierasperäisten nisäkäspetojen kuten kettujen ja villikissojen saalistuksesta[2], sekä kaniinien aiheuttamasta kilpailusta ja elinympäristön tuhoamisesta. Mahdollisesti myös tulenhallinta haittasi sen menestystä.
Viimeinen varma havainto elävästä eläimestä on vuodelta 1931 läheltä Cooncherietä Etelä-Australian koillisosasta. Vuonna 1967 löydettiin kiilapyrstökotkan pesästä pikkupussikaniinin kallo, jonka ikää ei kuitenkaan tiedetä. Aboriginaalien mukaan laji eli vielä 1960-luvulla.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c Macrotis leucura IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ulla Elo (toimitus): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 140. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.
- ↑ a b c Chris Pavey: Lesser Bilby - Threatened Species of the Northern Territory (PDF) Toukokuu 2006. Northern Territory Department of Natural Resources, Environment and the Arts. Viitattu 26. 12. 2008.
