Pianosonaatti (Sibelius)
Pianosonaatti F-duurissa (op. 12) on Jean Sibeliuksen kesällä 1893[1] säveltämä kolmiosainen sonaatti pianolle.[2] Teoksen kantaesitti Oskar Merikanto Helsingissä 17. huhtikuuta 1895. Teoksen ensimmäistä ja kolmatta osaa Merikanto luonnehti "reippaiksi ja keväisiksi", keskimmäistä kirkkomusiikin kaltaiseksi.[1] Toisen osan pääteema pohjautuu Sibeliukselta kesken jääneeseen mieskuorosävellykseen Heitä, koski, kuohuminen.[2]
Sonaattia on toistuvasti kritisoitu pianolle sovitetun orkesterisävellyksen muistuttamisesta. Ilmari Hannikainen kuitenkin arvioi teoksen olevan "loistava" ja edustavan "mitä aidointa sibeliusmaista pianotyyliä".[2] Sibeliuksen pianosonaatin levytyksiin kuuluu Erik T. Tawaststjernan tammikuussa 1987 tekemä BIS-levymerkillä julkaistu äänitys.[3]
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Allegro molto
- Andantino
- Vivacissimo[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jean Sibelius: Sonaatti F-duuri op. 12 (Erik T. Tawastjerna) Pianopedagogit ry
- ↑ a b c d Pianosävellyksiä Sibelius.fi
- ↑ Sibelius - Complete Original Piano Music, Vol.1 (Arkistoitu – Internet Archive) BIS