Pete Carroll

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pete Carroll

Peter Clay "Pete" Carroll (s. 15. syyskuuta 1951 San Francisco, Kalifornia) on yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon valmentaja, joka on toiminut NFL:n Seattle Seahawksin päävalmentajana vuodesta 2010 lähtien. Helmikuussa 2014, neljän vuoden rakennustyön jälkeen, hän johdatti joukkueen seurahistorian ensimmäiseen Super Bowl -mestaruuteen. [1] Aikaisemmin Carroll oli tunnettu eritoten menestyksestään yliopistotasolla, jolla hän toimi Etelä-Kalifornian yliopiston päävalmentajana vuosina 2001–2009.[2] Carroll on Jimmy Johnsonin ja Barry Switzerin ohella ainut amerikkalaisen jalkapallon valmentaja, joka on voittanut sekä NFL:n mestaruuden että yliopistomestaruuden. [3]

Apuvalmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pete Carroll varttui Kaliforniassa ja valmistui Pacific-yliopistosta. Hänen pelasi yliopiston joukkueessa kulmapuolustajana ja peliuran jälkeen jatkoi apuvalmentajana. Carroll valmensi useassa eri yliopistossa, kunnes vuonna 1984 NFL:n Buffalo Bills palkkasi hänet kulmapuolustajien valmentajaksi.[2]

New York Jets[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Carroll siirtyi New York Jetsin puolustuksen koordinaattoriksi. Kauden 1993 päätteeksi päävalmentaja Bruce Coslet sai potkut ja Carroll ylennettiin päävalmentajaksi. Joukkue aloitti kauden 1994 pirteästi, mutta kausi päättyi viiden ottelun tappioputkeen. Carroll sai potkut yhden kauden jälkeen. [4]

New England Patriots[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausina 1995–1996 Carroll toimi San Francisco 49ersin puolustuksen koordinaattorina. Vuonna 1997 hän seurasi Bill Parcellsia New England Patriotsin päävalmentajana. Carrollin johdolla joukkue selvisi kahdesti pudotuspeleihin, mutta kolmannen kauden loppu sujui kehnosti ja joukkue ei päässyt pudotuspeleihin. New England irtisanoi Carrollin ja palkkasi tilalle Bill Belichickin.[4]

USC[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan potkut New Englandista Carroll piti valmentamisesta välivuoden. Vuonna 2001 Etelä-Kalifornian yliopisto (USC) palkkasi hänet päävalmentajakseen. Carroll pystyi kääntämään nopeasti perinteisen USC:n suunnan. Kaudella 2003 ja 2004 joukkue voitti yliopistomestaruuden. Joukkue pystyi myös voittamaan ennenäkemättömät 34 peliä peräkkäin. Carrollin vuosien pelaajista 53 valittiin NFL:n valintatilaisuudessa, heistä 14 1. kierroksella.[2]

Seattle Seahawks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Carroll siirtyi Seattle Seahawksin päävalmentajaksi. Ensimmäin kausi toi heti pudotuspelipaikan, vaikka joukkue hävisi enemmän pelejä kuin voitti. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaatui puolustava mestari New Orleans Saints, mutta toisella kierroksella Chicago Bears osoittautui paremmaksi. Kaudella 2011 joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle. [2]

Kaudelle 2012 joukkue uudisti pelinrakentajaosastoaan. Vapaa agentti Matt Flynn palkattiin Green Bay Packersista ja joukkue varasi NFL:n varaustilaisuuden kolmannella kierroksella Russell Wilsonin Wisconsinin yliopistosta. Wilson otti ykköspelinrakentajan paikan ja Seahawks voitti 11 ottelua selviten pudotuspeleihin. Carroll ja toimitusjohtaja John Schneider ovat uudistaneet joukkuetta rohkeasti ajaen sisään nuoria pelaajia. He ovat löytäneet hyviä pelaajia myös varaustilaisuuden myöhemmillä kierroksilla, kuten tukimies K. J. Wrightin, kulmapuolustaja Richard Shermanin ja takapuolustaja Kam Chancellorin.[2]

Kaudella 2013 joukkuen nousukiito jatkui. Puolustuspelaajat Cliff Avril ja Michael Bennett liittyivät joukkueeseen kauden mittaisilla sopimuksilla.[5] Lisäksi huippuvaarallinen Percy Harvin hankittiin isossa kaupassa Minnesota Vikingsista.[6] Vaikka Harvin missasi ison osan kaudesta loukkaantuimisten takia voitti Seahawks divisioonansa ja pääsi pudotuspeleihin konferenssin ykköspaikalta. Joukkue dominoi vastustajia erityiseti aggressiivisella puolustuspelillään. Menestys jatkui pudotuspeleissä ja kausi huipentui Super Bowliin, jossa vastaan asettui Denver Broncos legendaarisen pelinrakentajansa Peyton Manningin johtamana.[7] Seahawks ei antanut vastustajalleen mahdollisuuksia, kun huikea puolustuspeli siivitti joukkueen voittoon murskalukemin 43–8.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carrollilla ja hänen vaimollaan Glenalla on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi.[2] A Better L.A. ja A Better Seattle ovat Carrolin perustamia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka tähtäävät väkivallan vähentämiseen näissä kaupungeissa.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pete Carroll, Yogi Roth, and Kristoffer A. Garin, Win Forever: Live, Work, and Play Like a Champion.
  • Steve Bisheff, Always Compete: An Inside Look at Pete Carroll and the USC Football Juggernaut.
  • David Wharton and Gary Klein, Conquest: Pete Carroll And The Trojans' Climb To The Top Of The College Football Mountain.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b [1] ESPN: Seattle Seahawks vs. Denver Broncos Recap. Viitattu 3.2.2014.
  2. a b c d e f [2] Seattle Seahawks: Pete Carroll. Viitattu 6.1.2013.
  3. [3] ESPN: Seahawks bring back memories. Viitattu 3.2.2014.
  4. a b [4] Spirit of Carroll Also Haunting Him. Los Angeles Times 16.12.2000. Viitattu 6.1.2013.
  5. [5] CBS Sports: 2013 NFL season preview: Seattle Seahawks. Viitattu 3.2.2014.
  6. [6] ESPN: Percy Harvin is worth every dollar. Viitattu 3.2.2014.
  7. [7] ESPN: Seahawks-Broncos Preview. Viitattu 3.2.2014.
Edeltäjä:
Jim L. Mora
Seattle Seahawksin päävalmentaja
2010
Seuraaja:
'
Edeltäjä:
Paul Hackett
USC Trojansin päävalmentaja
20012009
Seuraaja:
Lane Kiffin
Edeltäjä:
Bill Parcells
New England Patriotsin päävalmentaja
19971999
Seuraaja:
Bill Belichick
Edeltäjä:
Bruce Coslet
New York Jetsin päävalmentaja
1994
Seuraaja:
Rich Kotite