Pertti Kavén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pertti Kavén (s. 24. marraskuuta 1941 Helsinki) on suomalainen sotalapsi, tietokirjailija ja yrittäjä.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä syntynyt Kavén tuli ylioppilaaksi Alppilan yhteislyseosta 1962, valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteen maisteriksi 1967 ja väitteli siellä filosofian tohtoriksi 2010 sotalapsia koskeneella tutkimuksellaan. Hänet lähetettiin sotalapsena Ruotsiin keväällä 1944, Suomeen hän palasi täysin ruotsalaistuneena vuoden päästä. Kavén oli Helsingin Seudun Sotalapset -yhdistyksen perustajajäsen 1995 ja puheenjohtaja 1995–1999 ja 2006–2009, samoin kuin Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliiton varapuheenjohtaja 2006–2008 ja puheenjohtaja 2011–2013 ja Sotalapsi-lehden päätoimittaja 2011–2013. Väitöskirjan ohella hän on julkaissut useita teoksia sotalapsista ja pitänyt heitä koskevia esityksiä kotimaassa ja ulkomailla.[1][2]

Kavén on ollut ammatiltaan myyntineuvottelija Oy Nokia Ab Elektroniikassa 19671–973 ja Paragonilla 1974. Kamreeri Postipankissa hän oli 1975–1980, Kunnallistieto Oy:n järjestelmäkouluttaja 1980–1986, Kunnallisopiston tietotekniikan koulutussuunnittelija 1986–1992 ja Vihdin tietotekniikasta vastaava projektipäällikkö 1993–1995. Oman yrityksen, Oy ATK-palvelu Pertti Kavén Ab, omistaja hän oli 1996–2019.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 70 000 pientä kohtaloa: Suomen sotalapset, 1985 (uudistettu painos 2004, ruotsiksi 1994, jonka uudistettu painos 2003)
  • Tietojärjestelmähankinnat terveyden- ja sosiaalihuollossa ostajan näkökulmasta, 2001
  • Suomi 85: itsenäisyyden puolustajat: kotirintamalla, 2002
  • Humanitaarisuuden varjossa: poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen, 2010 (väitöskirja)
  • Sotalapset: toiveet ja todellisuus, 2011 (ruotsiksi 2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Salminen, Heikki: Pertti Kavén Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2020. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.4.2024.
  2. Krigsbarnens lidande tystades ner. "Jag ville stanna i Sverige". Västra Nyland, 18.12.2010, nro 290, s. 18. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.4.2024. (ei-vapaa)