Pelto-ohdake

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelto-ohdake
Cirsium arvense with Bees Richard Bartz.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Ohdakkeet Cirsium
Laji: arvense
Kaksiosainen nimi
Cirsium arvense
(L.) Scop.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pelto-ohdake Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pelto-ohdake Commonsissa
Cirsium arvense - põldohakas.jpg

Pelto-ohdake (Cirsium arvense) on piikikäs asterikasvi. Se kasvaa noin 120 cm:n pituiseksi. Sen pariliuskaiset lehdet ovat reunoiltaan syvään hampaiset, hampaat ovat piikkimäiset ja piikit jopa 5 mm pitkät. Sen vaaleanpunaiset tai lilat kukinnot ovat kasvin latvassa useina mykeröinä. Kussakin mykerössä on satoja kukkia. Hede- ja emikukat ovat erikseen. Kukat ovat voimakkaasti tuoksuvia ja hyönteispölytteisiä. Perhosista esimerkiksi ohdakeperhonen (Vanessa cardui) munii pelto-ohdakkeen lehdille. Kasvi on yleensä Suomessa muinaistulokas ja uustulokas Pohjois-Suomessa Perämeren rannalla.

Pelto-ohdake kukkii Suomessa heinäkuulta syyskuulle. Siemenet ovat 4–5 millimetriä pitkiä ja leviävät tuulen mukana. Siemenet voivat lenninhaivenien (pappus) avulla levitä useiden kilometrien päähän emokasvistaan. Pelto-ohdakkeen tavallisimpia kasvupaikkoja ovat tienreunat, pellot ja niityt mutta se on yleinen myös esimerkiksi meren rannoilla.

Pelto-ohdakkeen koossa, lehtien muodossa ja kukintojen koossa esiintyy runsasta muuntelua. Lisäksi pelto-ohdake risteytyy lähisukulaistensa kanssa.[1]

Pelto-ohdake lisääntyy voimakkaasti kasvullisesti juurtensa avulla, jotka levittäytyvät usein horisontaalisesti laajalle, mutta myös vertikaalisesti jopa kahden metrin syvyyteen. Pelto-ohdaketta pidetään sen voimakkaan kasvullisen lisääntymisen takia vaikeasti hävitettävänä rikkakasvina. Pelto-ohdake on menestyvä kilpailija, joka sietää hyvin häiriöitä ja leviää esimerkiksi maanmuokkausvälineiden mukana. Pienikin juurenpala riittää uuden kasviyksilön syntymiseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.8.2007. (ruotsiksi)
  2. Tunnista pihamaasi tavallisimmat rikkakasvit Oy Transmeri Ab (Roundup). Viitattu 2.8.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]