Pekka Kauhanen
Olli Pekka Kauhanen (8. heinäkuuta 1954 Leppävirta – 25. helmikuuta 2020 Espoo)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä.
Kauhanen opiskeli vuosina 1976–1980 Suomen Taideakatemian koulussa. Vuosina 1982–1988 hän opetti Taideteollisessa korkeakoulussa. Vuodet 1998–2000 hän toimi valtion kuvataidetoimikunnassa, [2] ja hän nautti valtion 5-vuotista taiteilija-apurahaa vuodesta 1998 alkaen.[3]
Kauhanen sai vuonna 2011 Pro Finlandia -mitalin.[4] Pro Leppävirta -mitalilla hänet palkittiin vuonna 2014.[5]
Tuotanto ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauhasen veistoksia on helppo lähestyä, vaikka ne ovat arvoituksellisia ja outojakin. Veistosten hahmoissa on velmuilua. Vexi Salmi totesi: ”Jos savolaisuus valettaisiin veistokseksi, se saisi Pekka Kauhasen kuvakielen.”[6]
Pekka Kauhanen tunnetaan useista julkisista teoksistaan. Hänen tunnetuin teoksensa lienee Kajaanissa oleva, aikoinaan kohuttu Urho Kekkosen muistomerkki Suuri aika (1990). Kauhanen luonnehti teoksen kiisteltyä tiimalasimaista ja kierteistä muotoa ”Kekkosen ajan ja ajatuksen näköispatsaaksi”. Helsingin Kurkimäessä oleva Tuoksuva askel (1988) on samalta murroskaudelta.[6]
Kauhasen teoksia on muun muassa Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmassa Helsingissä, Saastamoisen säätiön taidekokoelmassa Espoossa ja Wihurin säätiön kokoelmassa. Hänen julkisia teoksiaan ovat muun muassa Suuri aika (Urho Kekkosen muistomerkki, Kajaani 1990),[7] Odottajan puku (Tampere 2003),[2] Taidepoliisi (Espoo, Tapiola 2006),[8] Öinen Impi (Kotka 2012)[9] ja Valon tuoja (Kasarmitori, Helsinki 2017).[10]
Kauhasen pronssiveistos Esko (2012) toimii Vuoden museo -kilpailun kiertopalkintona.[11]
Kuvia julkisista teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Tuoksuva askel, 1988, Helsinki. -
Suuri aika, 1990, Kajaani. -
Kolmijalkainen kannattelee risupalloa, 2001, Kerava. -
Odottajan puku, 2002, Tampere. -
Taidepoliisi, 2006, Espoo. -
Ilmestys, 2008, Espoo. -
Aurinkopoika, 2011, Helsinki. -
Öinen impi, 2012, Kotka. -
Oksapoika, 2014, Kuopio. -
Juhani Ahon virsut, 2014, Kuopio. -
Nalliainen, 2014, Kuopio. -
Valon tuoja, 2017, Helsinki.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pekka Kauhanen 1954–2020 Helsingin Sanomat. 3.3.2020. Viitattu 14.1.2022.
- ↑ a b Kauhanen, Pekka Tampereen kaupunki. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 329. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Pro Finlandia -mitali 13 taiteilijalle MTV Uutiset. 1.12.2011. Arkistoitu 2.5.2014. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Vilpponen, Susanna: Kuvanveistäjä Pekka Kauhanen palkittiin Pro Leppävirta -mitalilla Yle Uutiset, Savo. 8.6.2014. Yleisradio. Viitattu 9.6.2014.
- ↑ a b Pekka Kauhanen: Hurtta, poika ja lum’ukko. (Näyttelun esiteteksti.) Suomen Taideyhdistys. 2011. Suomen Taideyhdistys. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 14.7.2014.
- ↑ UKK muistomerkki Kajaanin kaupunki. Arkistoitu 9.8.2010. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Hälikkä, Siina: Pekka Kauhanen, Taidepoliisi 2006 Emma, Espoo Museum of Modern Art. Arkistoitu 2.5.2014. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Öinen Impi paljastettiin Kotkassa Yle Uutiset. 6.6.2012. Viitattu 1.5.2014.
- ↑ Tällainen on Talvisodan muistomerkki - seuraa paljastamistilaisuutta IL-TV:n suorana lähetyksenä iltalehti.fi. Viitattu 30.11.2017.
- ↑ Hae Vuoden museo- ja Vuoden museoviestintäteko 2019 -palkintoja 27.11.2018. Suomen museoliitto. Arkistoitu 31.12.2018. Viitattu 1.1.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kauhanen, Pekka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
