Panu Pihkala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panu Pihkala
Henkilötiedot
Syntynyt1979 (ikä 44–45)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti yliopistotutkija, tietokirjailija, ympäristöteologian dosentti
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (TT 2014)
Väitöstyön ohjaaja Risto Saarinen
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue Ekoteologia ja ekologia
Aiheesta muualla
researchportal.helsinki.fi/en/persons/panu-pihkala

Panu Petteri Pihkala (s. 16. maaliskuutalähde? 1979) on suomalainen teologi, monitieteellinen Helsingin yliopiston tutkija ja kirjailija sekä pappi, joka tunnetaan etenkin ympäristöahdistuksen tutkijana.[1][2][3][4][5][6] Hän on kirjoittanut paljon myös ympäristökasvatuksesta.[1]

Pihkala on koulutukseltaan teologian tohtori.[2][1] Hänen varhaista ekoteologiaa käsittelevä englanninkielinen, monografiamuotoinen väitöskirjansa (2014) Helsingin yliopistolle oli otsikoitu Joseph Sittler and early ecotheology.[7] Väitöskirjatyön ohjaajana oli Risto Saarinen. Pihkala on Helsingin yliopiston ympäristöteologian dosentti.[1]

Pihkala on työskennellyt Helsingin yliopistossa vuodesta 2010 alkaen erilaisissa tutkimustehtävissä, osin Suomen Akatemian rahoittamana. Aiemmin hän on toiminut monissa tehtävissä Suomen evankelisluterilaisen kirkon piirissä.[1][2]

Pihkalan teos Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo (2017) oli ensimmäinen suomenkielinen teos ympäristöahdistuksen ilmiöstä.[2][1] Kansanvalistusseura myönsi Pihkalalle vuoden 2018 Sivistyspalkinnon hänen työstään ympäristöahdistuksen julkisen käsittelyn puolesta.[8] Ympäristökasvatusjärjestö FEE Suomi myönsi hänelle ympäristökasvatuksen ruusun vuonna 2019.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luonto ja Raamattu: Kristillisen ympäristökasvatuksen juurilla, Helsinki: LK-kirjat, 2010.
  • Pihkala, Panu & Hakkarainen, Kaarina: Seurakunta ja koulu: Yhteistyön käsikirja, Helsinki: LK-Kirjat, 2012.
  • Pihkala, Panu & Suvielise Nurmi (toim.), Luontokirkkovuosi: Hartauksia luonnossa ja luonnosta, Helsinki: PTK - poikien ja tyttöjen keskus ry, 2013.
  • Pihkala, Panu & Kokkonen, Jarmo (toim.): Vihreät riparit. Helsinki: Lasten Keskus ja Kirjapaja, 2015. ISBN 9789522881953.
  • Pihkala, Panu: Early Ecotheology and Joseph Sittler. Zürich: Lit Verlag, 2017. ISBN 978-952-288-638-5. (englanniksi)
  • Pihkala, Panu: Päin helvettiä? : ympäristöahdistus ja toivo. Julkaistu myös e-kirjana ja äänikirjana. Helsinki: Kirjapaja, 2017. ISBN 978-952-288-638-5. (suomeksi)
  • Pihkala, Panu: Mieli maassa? - Ympäristötunteet, s. 336. Julkaistu myös e-kirjana. Helsinki: Kirjapaja, 2019. ISBN 978-952-354-086-6.

Artikkeleita ympäristöahdistuksesta ja ympäristötunteista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • “The Pastoral Challenge of the Eco-Reformation: Environmental Anxiety and Lutheran ‘Eco-Reformation’”, Dialog: A Journal of Theology 55(2), (2016), 131-140.
  • “Recognition and Ecological Theology”, Open Theology 2(1), (2016), 938–950, Verkkoversio
  • “Environmental Education After Sustainability: Hope in the Midst of Tragedy”, Global Discourse 7(1), (2017), 109–127, Verkkoversio
  • "Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua? Monitieteellisiä näkökulmia", Tieteessä tapahtuu 35(1), (2017), 23–29, Verkkoversio
  • “Kuinka käsitellä maailman ongelmia? Traagisuus ja toivo ympäristökasvatuksessa”, Ainedidaktiikka 1(1), (2017) 2–15, Verkkoversio
  • ”Eco-anxiety, tragedy, and hope: psychological and spiritual dimensions of climate change”, Zygon 53(2) (2018), 545–569, Verkkoversio
  • "Ympäristötunteet: Missä ovat suru ja raivo?”, Vihreä Lanka, kesäkuu 2018, 74–77, Verkkoversio
  • "Ympäristötunteet: Utopedia, Glenn Albrecht ja pieni sanasto”, Elonkehä 3/2018, 10–15
  • "Johdatus ympäristöahdistukseen: Ympäristöongelmien psyykkiset vaikutukset", Tieteessä tapahtuu 6/2018, 31–38, Verkkoversio
  • “The Cost of Bearing Witness to the Environmental Crisis: Vicarious Traumatization and Dealing with Secondary Traumatic Stress among Environmental Researchers”, Social Epistemology, November, 2019. Verkkoversio
  • Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. Raportti. MIELI ry Suomen mielenterveysseura. Verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  • "Anxiety and the Ecological Crisis: An Analysis of Eco-anxiety and Climate Anxiety", Sustainability, 12(19), 7836 (2020); Verkkoversio
  • "Eco-anxiety and Environmental Education", Sustainability, 12(23), 10149 (2020) Verkkoversio

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Panu Pihkala - Curriculum vitae Helsingin yliopisto, researchportal.helsinki.fi. Viitattu 18.1.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Mitä yliopistolainen voi tehdä ilmastoahdistukselle? Acatiimi 8/2018. Viitattu 19.12.2021.
  3. ↑ "Ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit ahdistavat lähes kaikkia: Liian moni sivuuttaa nämä tunteet, vaikka juuri ne ovat ratkaisu, sanoo tutkija Panu Pihkala" (sivu C1-3, Helsingin Sanomien haastattelu Panu Pihkalasta ja ympäristöahdistuksesta) Helsingin Sanomat, hs.fi. 7.10.2017. Viitattu 19.1.2022.
  4. ↑ Ilmastoahdistus voi aiheuttaa jopa pakko-oireita – on ymmärrettävä oma vastuu, mutta säilytettävä suhteellisuudentaju, neuvoo tuore raportti 15.7.2019. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 19.1.2022.
  5. ↑ Panu Pihkala: The Cost of Bearing Witness to the Environmental Crisis: Vicarious Traumatization and Dealing with Secondary Traumatic Stress among Environmental Researchers Social Epistemology, 34 (1): 86-100. 2020. Taylor & Francis. Viitattu 19.1.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Caroline Hickman, Elizabeth Marks, Panu Pihkala, Susan Clayton, R. Eric Lewandowski, Elouise E. Mayall, Britt Wray, Catriona Mellor, Lise van Susteren: Climate anxiety in children and young people and their beliefs about government responses to climate change: a global survey The Lancet Planetary Health, 5 (12): e863-e873. 1.12.2021. Elsevier Inc.. Viitattu 20.1.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Panu Pihkala: Joseph Sittler and early ecotheology (Väitöskirja / Helsingin yliopisto; ISBN 978-951-51-0499-1; monografian tiivistelmä) 2014. Helsingin yliopisto, teostiedot via finna.fi. Viitattu 19.1.2022.
  8. ↑ Vuoden sivistyspalkinnon 2018 saa ympäristöahdistusta tutkinut Panu Pihkala 16.11.2018. Kansanvalistusseura. Viitattu 19.12.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Panu_Pihkala&oldid=22136007”