Paholaiskilli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paholaiskilli
Cyprinodon diabolis.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes
Heimo: Hammaskillit Cyprinodontidae
Suku: Cyprinodon
Laji: diabolis
Kaksiosainen nimi
Cyprinodon diabolis
Wales, 1930
Katso myös
 Commons-logo.svg Paholaiskilli Commonsissa

Paholaiskilli (Cyprinodon diabolis) on harvinainen hammaskillilaji, jota tavataan ainoastaan yhdessä pohjaveden täyttämässä kalkkikiviluolastossa Amargosan autiomaassa Yhdysvaltain Nevadassa, Kuolemanlaakson itäpuolella. Luolasto tunnetaan nimellä Devils Hole, minkä perusteella kalalajikin on saanut nimensä (engl. Devils Hole pupfish).

Devils Hole -luolaston sisäänkäynti.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paholaiskillit ovat kooltaan alle tuuman mittaisia, keskimäärin vain 19-millimetrisiä. Muodoltaan ne muistuttavat lähisukulaisiaan. Niillä ei ole lainkaan vatsaeviä. Peräevä puolestaan on suuri. Sukukypsät koiraat ovat väritykseltään syvän sinisiä ja pyrstöevän poikki kulkee musta raita.

Lajin elinolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paholaiskilli on elänyt eristyksissä Devils Holessa ainakin 10 000 vuotta.[2] Geoterminen lämpö pitää veden lämpötilan vuoden ympäri likimain 33 celsiusasteessa.[3][4] Vaikka luolasto on ainakin 150 metriä syvä ja lajia on tavattu 20 metriä syvyydessä, paholaiskillien elinpiiri keskittyy vain muutaman neliömetrin kokoiselle matalan veden peittämälle kalkkikivitasanteelle, jolla ne kutevat ja paljolti myös ruokailevat.[2] Niiden ruokavalio koostuu pääosin piilevistä.

Paholaiskillien biotoopin uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Devils Hole kalkkikivitasanteineen. Laitteisto on asennettu seuraamaan vedenkorkeutta.

1960-luvulla maatalouden lisääntynyt pohjaveden käyttö muodostui uhaksi paholaiskillille, kun Devils Holen pinnankorkeus alkoi laskea.[3][4] Laji määriteltiin vaarantuneeksi vuonna 1967.[5] Yhdysvaltain korkein oikeus myönsi vuonna 1976 viranomaisille oikeuden rajoittaa vedenottoa lajin suojelemiseksi.[3][4][2]

1990-luvun puolivälin jälkeen paholaiskillien määrä alkoi tuntemattomasta syystä huveta. Tilannetta pahensi merkittävästi vuonna 2004 sattunut vahinko tutkijoiden jätettyä muutamia pyydyksiä Devils Holen reunalle. Tulva pyyhkäisi ne veteen ja yli kolmannes kaloista kuoli.[4] Kevään 2006 laskennassa tutkijat löysivät vain 38 yksilöä. Kannan hupenemisen syyksi epäiltiin ravinnonpuutetta, joten talvella 2007–2008 kaloja ruokittiin lisäravinteilla. Syksyllä 2008 Devils Holessa laskettiin olevan 126 yksilöä. Tuolloin kanta oli kasvanut syyslaskennoissa kolme peräkkäistä vuotta, mikä antoi toivoa tulevasta.[2] Syksyllä 2012 lukumäärä oli kuitenkin vain 75.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gimenez Dixon, M.: Cyprinodon diabolis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.08.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Boxall, Bettina: A tiny fish's upward move Los Angeles Times. 14.10.2008. Viitattu 20.2.2012. (englanniksi)
  3. a b c The world and Devils Hole Las Vegas Sun. 18.3.2006. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e Rosner, Hillary: Attack of the Mutant Pupfish Wired. 19.11.2012. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)
  5. Ritter, Ken: Rare Devils Hole Pupfish Moved to Hatchery The Washington Post. 20.5.2006. Viitattu 4.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]