Piilevät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piilevät
Erilaisia meressä eläviä piileviä mikroskooppikuvassa.
Erilaisia meressä eläviä piileviä mikroskooppikuvassa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Chromalveolata
Kaari: Ruskeat levät Heterokontophyta
Luokka: Piilevät
Bacillariophyta
Dumortier 1821, Haeckel 1878 [1]
Alaluokat
  • Fragillariophyceae
  • Bacillariophyceae
  • Cosinodiscophyceae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Piilevät Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Piilevät Commonsissa

Piilevät eli diatomit (Bacillariophyta) on ruskeisiin leviin kuuluva leväryhmä, johon kuuluu yleisimmän käsityksen mukaan noin 20 000 – 100 000 lähinnä yksisoluista lajia. Ryhmä on lähteestä riippuen esitetty sekä kaari- että alakaaritason ja myös luokkatason taksonina. Piileviä esiintyy kaikissa maailman vesissä; etenkin viileissä merissä ne muodostavat merkittävän osan kasviplanktonista. Piilevät ovat saaneet nimensä piidioksidista koostuvasta soluseinästään, joka muodostaa levälle kaksiosaisen kuoren. Piilevät ovat tavallisesti väriltään ruskehtavia ja muodoltaan silmiinpistävän symmetrisiä.

Piilevät lisääntyvät lähinnä suvuttomasti jakautumalla kahtia, jolloin rasian tavoin limittäin sijaitsevat piikuoren puolikkaat, kansi ja pohja, erkanevat toisistaan ja näin syntyneet tytärsolut kasvattavat pienemmän kuoripuoliskon eli pohjan alkuperäisen sisään. Sukupolvien kuluessa uusien piilevien koko pienenee jopa 60 prosenttia muutamassa kuukaudessa, kunnes minimikoon saavutettuaan levät synnyttävät (yleensä suvullisesti) itiöitä, jotka kasvavat jälleen normaalikokoisiksi soluiksi ja sykli alkaa uudelleen.

Vanhimmat tunnetut piilevien fossiilit ovat peräisin varhaiselta jurakaudelta; eniten fossiileja syntyi liitukaudella. Kuolleiden piilevien piikuoret ovat aikojen kuluessa valuneet valtamerten pohjiin ja muodostaneet sinne piimaata.

Piileviä esiintyy sekä planktisina että alustalla kasvavina. Piilevillä ei niiden sukusolumuotoja lukuunottamatta ole uintisiimoja, joten planktonissa elävät solut pyrkivät vajoamaan valottomaan alusveteen, ellei jatkuva veden sekoittuminen palauta niitä takaisin päällysveteen. Joillain lajeilla piikuoresta esiin pistävät pitkät piikit aiheuttavat virtausvastusta ja hidastavat vajoamista. Alustalla kasvavat lajit kykenevät liikkumaan hitaasti alustaansa pitkin erittämällä kuoressaan olevista huokosista limaa, joka työntää solua eteenpäin. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rikkinen, Jouko: Leviä, sieniä ja leväsieniä. Yliopistopaino, 1999. ISBN: 9789515703637

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Adl, S. M. et al.: The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists. J. Eukaryot. Microbiol., 2005, 52. vsk, nro 5, s. 399–451. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. Horne, A. & Goldman, C.: Limnology, s. 254-259. McGraw-Hill, 1994. ISBN 0-07-113359-3. (englanniksi)