Pahanhautoja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pahanhautoja
Ohjaaja Hanna Bergholm
Käsikirjoittaja Ilja Rautsi
Tuottaja
Kuvaaja Jarkko T. Laine
Leikkaaja Linda Jildmalm
Lavastaja Päivi Kettunen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Silva Mysterium
Levittäjä Nordisk Film
ADS Service
Ensi-ilta
Kesto 89 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 3 956 000 euroa[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pahanhautoja on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut suomalainen psykologinen kauhuelokuva, jonka on ohjannut Hanna Bergholm. Se on Bergholmin ensimmäinen kokopitkä elokuva ja kaikkien aikojen kallein suomalaisen naisen ohjaama elokuva 3,9 miljoonan euron budjetillaan. Pääosia esittävät Siiri Solalinna, Sophia Heikkilä, Jani Volanen ja Reino Nordin. Elokuvan on käsikirjoittanut Ilja Rautsi ja tuottanut Mika Ritalahti.[2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Siiri Solalinna … Tinja  
 Sophia Heikkilä … Äiti  
 Jani Volanen … Isä  
 Reino Nordin … Tero  
 Oiva Ollila … Matias  
 Ida Määttänen … Reetta  
 Saija Lentonen … Valmentaja  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuori Tinja-tyttö (Siiri Solalinna) yrittää toteuttaa vaativan äitinsä (Sophia Heikkilä) unelman menestymällä telinevoimistelussa. Tinjan äiti esittelee koko maailmalle lahjakasta tytärtään ja idyllisen onnellista perhe-elämäänsä suositussa videoblogissaan. Eräänä yönä Tinja löytää oudon linnunmunan. Hän kätkee munan huoneeseensa ja hautoo sitä salassa peittonsa alla, kunnes munasta kuoriutuu jotain, joka järkyttää heitä kaikkia.[3]

Kehittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahanhautoja sai alkunsa Elokuvasäätiön järjestämässä tilaisuudessa, jossa käsikirjoittajia ja ohjaajia esiteltiin toisilleen viiden minuutin pikatreffeillä. Hanna Bergholmilla ja Ilja Rautsilla oli samankaltaisia ajatuksia elokuvantekemisestä. Bergholm innostui Rautsin ideasta, jossa poika hautoo munasta itselleen pahan kaksoisolennon. Bergholm halusi kuitenkin tehdä pojasta tytön. Bergholm ja Rautsi kehittivät tarinan yhdessä, mutta varsinainen käsikirjoitus on Rautsin tekemä.[4]

Ohjaaja Hanna Bergholm aloitti castingin Tinjan rooliin vuonna 2018. Casting oli haastava, koska kyseessä oli vaikea kaksoisrooli. Roolia varten koekuvattiin 1200 tyttöä ympäri Suomen.[5] Rooliin valittiin 12-vuotias Siiri Solalinna.[6]

Elokuvan ulkomaiset rahoittajat pitivät tärkeänä, että elokuvan kieli olisi englanti, koska sillon elokuva myisi paremmin. Bergholm ei kuitenkaan halunnut lähteä kilpailemaan amerikkalaisten tuotantojen kanssa, vaan seurata eteläkorealaisen ohjaaja Bong Joon-hon esimerkkiä. Bergholmin mukaan: "Maailmalla kukaan ei ymmärrä suomesta sanaakaan. Se kuulostaa aivan satukieleltä. Tämä sopii todella hyvin kauhuleffaan".[6]

Elokuva kuvattiin Latviassa[6].

Hirviö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajan mukaan elokuvan hirviö edustaa kaikkea sitä, mitä tytär pelkää äidin hänessä näkevän, ja samalla sitä, mitä äiti pelkää nähdä itsessään.[6]

Hirviötä ”esittää” osin animatronic-nukke, jonka valmisti tiiminsä kera Gustav Hoegen, joka alansa parhaana on työskennellyt muun muassa elokuvissa Jurassic World, Clash of the Titans ja Tähtien sota -saagassa. Hirviön kehittyessä nuken sijasta sitä esittää kolme eri henkilöä. Heidän erikoismaskeerauksestaan vastasi kaksinkertainen Oscar-ehdokas Conor O’Sullivan, joka on tunnettu työstään muun muassa Game of Thrones -sarjassa, Yön ritari -elokuvan Jokeri-meikin luonnissa sekä X-Men: First Class, The Hours, Pelastakaa sotamies Ryan ja Alien-elokuvissa.lähde?

Hoegen toteutti nuken Petteri Mäkisen ja Emilia Lindholmin tekemien piirrosten ja mallien mukaan[7].

Kaupallinen levitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa edustaa maailmalla alan merkittävimpiin kuuluva myyntiyhtiö Wild Bunch International. Pahanhautojan levitysoikeudet on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Isoon-Britanniaan. IFC Midnight voitti tarjouskilpailun Cannesissa ja on ostanut elokuvan Pohjois-Amerikan esitysoikeudet.[8][9][10][11]

Pahanhautoja sai maailman-ensi-iltansa Sundance-festivaaleilla tammikuussa 2022.[12] Suomessa se esitettiin ensimmäisen kerran 4.3.2022 [13]. Suomessa Pahanhautojan oli 24.10.2022 mennessä nähnyt 13879 katsojaa.[14]

Elokuvajuhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahanhautoja valittiin esitettäväksi Sundancen elokuvajuhlilla vuonna 2022 kahden muun suomalaiselokuvan ohella.[15] Tätä ennen Sundanceen ei oltu koskaan aiemmin valittu suomalaista pitkää näytelmäelokuvaa[16].

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Helsingin Sanomat
Kaisu Tervonen		4/5 tähteä[17]
Hufvudstadsbladet
Sara Ehnholm Hielm		4/5 tähteä[18]

Elokuva on saanut myös ulkomailla myönteistä palautetta. The New York Timesin Jeannette Catsoulis kutsuu elokuvaa kekseliääksi ja AV Clubin Richard Newby kirjoittaa Solalinnan ja Heikkilän yhteistyössä olevan kauneutta ja hienovaraisuutta. Kiitosta saavat myös lavastus ja puvustus. Eri kriitikot ovat eri mieltä elokuvan lopusta: Indiewiren Kate Erblandin mukaan se vesittää elokuvan voimaa, kun taas Associated Pressin Lindsey Bahrin mukaan lopetus on leuat loksauttava.[19]

Elokuvasta on tehty The Creepery -niminen homopornoversio.[20]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Pahanhautoja Silva Mysterium Oy. Viitattu 9.12.2021.
  2. ↑ Silva Mysterium Silvamysterium. Viitattu 4.8.2022.
  3. ↑ Pahanhautoja Nordisk Film Finland. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Pahanhautoja on karkkivärinen kauhuelokuva täydellisyyden tavoittelusta – amerikkalaisrahoittajat epäilivät suotta suomen kieltä Yle Uutiset. 4.3.2022. Viitattu 30.4.2022.
  5. ↑ Kauhuleffan koekuvaukset saivat teinitytöt liikkeelle – espoolaiset Nia, 12, ja Noona, 9, mukana haussa Länsiväylä. 22.11.2018. Viitattu 30.4.2022.
  6. ↑ a b c d Ohjaaja kyllästyi latteisiin naiskuviin ja teki kauhuelokuvan, jonka pääpahis on äiti – se on myyty jo yli 40 maahan Yle Uutiset. 10.10.2021. Viitattu 23.1.2023.
  7. ↑ Äiti esittelee somessa täydellistä kotiaan – lopulta tyttären kauna purkautuu hirviömäisellä tavalla Ilta-Sanomat. 27.1.2022. Viitattu 4.8.2022.
  8. ↑ IFC Midnight Nabs Finnish Body Horror Film 'Hatching' Out of Cannes Virtual Market thewrap.com. 22.6.2020. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Jeremy Kay: IFC Midnight claims early virtual Cannes acquisition on Finnish horror ‘Hatching’ (exclusive) Screen. 23.5.2020. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Brad Miska: First Look: IFC Midnight Warms Up to Body Horror ‘Hatching’, Which Utilizes Animatronics! Bloody Disgusting!. 23.6.2020. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Eric Kohn: 40 Movies We Hope to See at Cannes 2021, from Jane Campion to Claire Denis IndieWire. 10.5.2021. Viitattu 30.4.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Elokuva | Suomalainen kauhuelokuva sai ensi-iltansa Sundancessa, ja nyt sille sataa ylistystä kriitikoilta: ”Neroutta, piste” Helsingin Sanomat. 23.1.2022. Viitattu 23.1.2023.
  13. ↑ https://www.ses.fi/wp-content/uploads/2022/06/Elokuvien-katsojaluvut-lipputulot-ja-SES-tuet-6.2022.xlsx
  14. ↑ Vuoden 2022 katsojaluvut Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 28.10.2022. Viitattu 28.10.2022.
  15. ↑ Arvostetuille elokuvajuhlille on valittu peräti kolme suomalaista elokuvaa: "Sundanceen pääsy on hyväksynnän leima” Yle Uutiset. 9.12.2021. Viitattu 11.12.2021.
  16. ↑ Arvostetuille elokuvajuhlille on valittu peräti kolme suomalaista elokuvaa: "Sundanceen pääsy on hyväksynnän leima” Yle Uutiset. 9.12.2021. Viitattu 23.1.2023.
  17. ↑ Tervonen, Kaisu: Äiti, tytär ja muna. Helsingin Sanomat, 3.3.2022, s. B 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.3.2022.
  18. ↑ Ehnholm Hielm, Sara: Det kusliga i att vara flicka. Hufvudstadsbladet, 4.3.2022, s. 22. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 4.3.2022.
  19. ↑ Vanha-Majamaa, Anton: Suomalaiselokuva Pahanhautoja saa suitsutusta Yhdysvalloissa – ”Leuat loksauttava lopetus, joka saattaa tehdä siitä tulevan kulttiklassikon.” 29.4.2022. Yleisradio. Viitattu 30.4.2022.
  20. ↑ Maailmalla suitsutetusta suomalaiselokuvasta tehtiin ulkomailla pornoversio – käsikirjoittaja riemastui Ilta-Sanomat. 27.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
  21. ↑ Communiqué de presse – Palmarès Suivez l'actualité du festival. 30.1.2022. Viitattu 30.4.2022. (ranskaksi), (englanniksi)
  22. ↑ 55th Edition Award Winners Sitges Film Festival. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Jussi-gaala Jussi-gaala. 24.3.2023. Viitattu 8.6.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pahanhautoja&oldid=22366092”