POP-yhdiste
Wikipedia
POP-yhdisteillä tarkoitetaan pysyviä orgaanisia yhdisteitä (persistent organic pollutant). Ne ovat ympäristössä hyvin hitaasti hajoavia, kaukokulkeutuvia sekä kerääntyvät eliöihin. Yleensä POP-yhdisteet aiheuttavat jo pieninä pitoisuuksina vakavia haittoja terveydelle.
Kaukokulkeutumisen ja yhdisteiden pitkäikäisyyden vuoksi mikään valtio tai muu yksittäinen alue ei yksistään voi ratkaista POP-yhdisteiden aiheuttamia ympäristö- ja terveysongelmia. POP-yhdisteiden rajoittamiseksi tarvitaan kansainvälisiä toimia (esimerkiksi alueellinen ECE-POP -pöytäkirja 1998 ja maailmanlaajuinen POP-sopimus 2001 eli Tukholman sopimus).
Esimerkkejä POP-yhdisteistä ovat esimerkiksi aldriini, dieldriini, endriini, DDT, heptakloori, klordaani, mirex, toksafeeni, heksaklooribentseeni, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit. Mainitut 12 POP-yhdistettä ovat mukana maailmanlaajuisessa Tukholman sopimuksessa pysyvien orgaanisten yhdisteiden rajoittamiseksi maailmanlaajuinen POP-sopimus 2001 sekä YK:n alaisen Euroopan talouskomission (UNECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista rajoittavan sopimuksen (CLRTAP) POP-pöytäkirjassa. Alueellinen POP-pöytäkirja kattaa 4 muutakin POP-yhdistettä (lindaani, klordekoni, heksabromibifenyyli ja PAH-yhdisteet).
