PIN
Wikipedia
PIN (lyhenne sanoista Personal identification number, tunnusluku) on salasanana käytettävä luku joka toiminnaltaan vastaa allekirjoitusta. Pankkiautomatti tai maksukorttipääte kysyy lukua käyttäjältä ja vertaa sitä luvun antajan tietokonejärjestelmässä olevaan lukuun. Jos luvut ovat samat, käyttäjällä on oikeus käyttää korttiin liitettyjä ominaisuuksia, kuten käyttää matkapuhelinta tai nostaa rahaa pankkiautomaatista. Esimerkiksi matkapuhelimen SIM-kortti avataan vähintään nelinumeroisella (enintään kahdeksan) PIN-koodilla ja pankkikorttiin liittyy (Suomessa) nelinumeroinen PIN-koodi.
PIN koodin patentoitiin toukokuussa 1966 ja sen keksijä oli James Goodfellow.[1]
