PIN

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nykyaikainen pankkiautomaatti, jossa käytetään PIN-koodia käyttäjän henkilöllisyyden varmentamiseen.

PIN (lyhenne sanoista Personal identification number, suom. tunnusluku tai PIN-koodi[1]) on salasanana käytettävä luku, jolla voidaan autentikoitua eli tunnistautua järjestelmään. Se vastaa toiminnaltaan allekirjoitusta, mutta sitä käytetään usein hieman korkeamman turvallisuuden takaamiseksi. PIN-koodi on henkilökohtainen, eikä sitä saa kertoa kenellekkään. Se patentoitiin toukokuussa 1966 ja sen keksijä oli James Goodfellow.[2]

PIN-koodin yhteydessä käytetään ID:tä, joka esimerkiksi pankkiautomaateissa ja maksukorttipäätteissä saadaan selville kortin sirusta tai magneettijuovasta. Mikäli järjestelmästä löytyy tieto, että PIN on oikein, annetaan käyttäjälle oikeus käyttää käyttäjätiliin liitettyjä ominaisuuksia (kts. käyttötarkoituksia).

ISO 9564-1 -standardi määrittää PIN-koodin minimipituudeksi 4 numeroa ja maksimipituudeksi 12 numeroa. Standardin yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että koodin ei käytettävyyssyistä tulisi ylittää 6 numeroa. Yleisimmin koodi on 4-numeroinen.

Käyttötarkoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi:

  • Pankkiautomaatit ja maksupäätteet
    • PIN-koodilla annetaan oikeus nostaa rahaa tai suorittaa maksu.
    • Suomessa koodi on 4-numeroinen.
  • Matkapuhelimet
    • PIN-koodilla annetaan oikeus käyttää sim-korttia.
    • Koodi voi olla pituudeltaan 4-8 ja on usein käyttäjän itse päätettävissä.
    • Tietoturvan takaamiseksi PIN-koodilla on 3 yritystä. Mikäli kaikki yritykset käytetään, laite lukkiutuu ja täytyy nollata PUK-koodilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.6.2013.
  2. BBC, Royal honour for inventor of Pin (englanniksi)
Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.