PIN

Nykyaikainen pankkiautomaatti, jossa käytetään PIN-koodia käyttäjän henkilöllisyyden varmentamiseen.

PIN (lyhenne sanoista Personal identification number, suom. tunnusluku) on salasanana käytettävä luku, jolla voidaan autentikoitua eli tunnistautua järjestelmään. Se vastaa toiminnaltaan allekirjoitusta, mutta sitä käytetään usein hieman korkeamman turvallisuuden takaamiseksi. PIN-koodi on henkilökohtainen, eikä sitä saa kertoa kenellekkään. Se patentoitiin toukokuussa 1966 ja sen keksijä oli James Goodfellow.

PIN-koodin yhteydessä käytetään ID:tä, joka esimerkiksi pankkiautomaateissa ja maksukorttipäätteissä saadaan selville kortin sirusta tai magneettijuovasta. Mikäli järjestelmästä löytyy tieto, että PIN on oikein, annetaan käyttäjälle oikeus käyttää käyttäjätiliin liitettyjä ominaisuuksia (kts. käyttötarkoituksia).

ISO 9564-1 -standardi määrittää PIN-koodin minimipituudeksi 4 numeroa ja maksimipituudeksi 12 numeroa. Standardin yhteydessä kuitenkin huomautetaan, että koodin ei käytettävyyssyistä tulisi ylittää 6 numeroa. Yleisimmin koodi on 4-numeroinen.

Käyttötarkoituksia

Esimerkiksi:

• Pankkiautomaatit ja maksupäätteet
  • PIN-koodilla annetaan oikeus nostaa rahaa tai suorittaa maksu.
  • Suomessa koodi on 4-numeroinen.
• Matkapuhelimet
  • PIN-koodilla annetaan oikeus käyttää puhelinta.
  • Koodi voi olla pituudeltaan 4-8 ja on usein käyttäjän itse päätettävissä.
  • Tietoturvan takaamiseksi PIN-koodilla on 3 yritystä. Mikäli kaikki yritykset käytetään, laite lukkiutuu ja täytyy nollata PUK-koodilla.