Pölhökanto Iijoen törmässä
| Pölhökanto Iijoen törmässä | |
|---|---|
| Kirjailija | Kalle Päätalo |
| Kansitaiteilija | Matti Louhi |
| Kieli | suomi |
| Genre | romaani, omaelämäkerta |
| Kustantaja | Gummerus |
| Julkaistu | 1998 |
| Sivumäärä | 778 |
| ISBN | ISBN 9789512053957 |
| Sarja: Juuret Iijoen törmässä | |
| Edeltävä | Hyvästi, Iijoki |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pölhökanto Iijoen törmässä on kirjailija Kalle Päätalon omaelämäkerrallisen romaanisarjan Juuret Iijoen törmässä 26. ja viimeinen osa.[1] Kirja kertoo Päätalon kirjailijanurasta kirjailijan esikoisromaanin Ihmisiä telineillä (1958) ilmestymisen jälkeen.[2]
Kirjan nimessä oleva sana "pölhökanto" tarkoittaa tuulen katkaisemaa puunrunkoa, josta jää korkea kanto metsään lahoamaan.[3] Kirja on rekisteröity Bookcrossingiin.[4]
Kirjan tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjan kuvaama ajanjakso kattaa neljä vuosikymmentä 1950-luvun lopulta alkaen. Romaani lähtee niistä tunnelmista, joihin Kalle jäi esikoisromaaninsa ilmestyttyä. Rakennusmestarin työ jatkuu kiivastahtisena, ja Tampereelle ja lähiympäristöön nousee rakennus toisensa jälkeen Kallen ohjauksessa.
Samanaikaisesti jatkuu kotona toisenlainen urakka: kaikki vapaa-ajat Kalle naputtaa kirjoituskonetta, ja syksy syksyltä syntyy valmista myös kirjallisuuden saralla. Perhe kasvaa nelihenkiseksi, ja Kalle saa kokea niin perhe-elämän iloa kuin sen huoliakin. Kirjailijan elämä vaatii ujolta mieheltä julkisuudessa oloa, mutta tuo mukanaan myös arvokkaita uusia tuttavuuksia.
Vaikka Kalle perheineen vierailee ahkerasti Taivalkoskella, jonne varsinkin jouluisin kokoontuu koko laajentunut Päätalon kattilakunta, hän vähitellen juurtuu Tampereelle pihamaalleen istuttamiensa omenapuiden tavoin. Tampereella on perhe, työ ja yhä laajeneva ystävä- ja tuttavapiiri. Elämä alkaa näyttää valoisampia ja vauraampia puoliaan. Tasaisen nousun katkaisee kuitenkin Kallen reistaileva terveys; vankka ja työlle ahne mies joutuu sydämensä vuoksi löysäämään tahtiaan. Eikä siinä kylliksi, vaan Kalle joutuu työssään kirvelevän, joskin kirjoittamisen kannalta onnekkaan ratkaisun eteen.
Kirjan lopulla ikääntyvä Kalle Päätalo seisoo synnyinkotinsa tanhuvilla kuin yksin jäänyt pölhökanto eli tuulen katkaisema puunrunko. Ikätoverit ovat kuolleet ja nuoremmatkin ovat vanhenemassa. Mitä liikkuukaan jäljelle jääneen mestarin mielessä?[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pölhökanto Iijoen törmässä Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 20.2.2016.
- ↑ Hirvasnoro, Kai: Mestarin testamentti Kansan Uutiset. 29.4.2013. Viitattu 20.2.2016.
- ↑ Isänpäivän essee: Elämä on yhtä nöyryytystä, mutta sille voi sentään nauraa – Kalle Päätalon 17 000-sivuinen Iijoki-sarja on nykylukijalle lohdullinen kokemus Helsingin Sanomat. 10.11.2019. Viitattu 29.4.2022.
- ↑ https://www.bookcrossing.com/searchbooks?BookType=0&Title=P%C3%B6lh%C3%B6kanto&TitleExact=false&Author=P%C3%A4%C3%A4talo&AuthorExact=false&JournalText=&Status=All&Category=0&ISBN=&BCID=&BcidTarget=NewJournalEntry&MemberName=&BookSort=Title&SortDirection=Descending#search-top
- ↑ Pölhökanto Iijoen törmässä, takakansiteksti.