Pähkinähiiri
| Pähkinähiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Unikeot Gliridae |
| Suku: | Muscardinus |
| Laji: | avellanarius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Muscardinus avellanarius |
|
 Pähkinähiiren levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Pähkinähiiri eli pähkinäunikeko[2] (Muscardinus avellanarius) on unikekoihin kuuluva pieni jyrsijä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pähkinähiiren levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopan yli itään Volgalle, ja etelään Italiaan, Balkanille ja Turkkiin. Elinympäristöksi kelpaavat kaikenlaiset metsät, alangoilta vuoristojen metsänrajalle saakka.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pähkinähiiren ruumis on vain 6–8,5 cm pitkä. Tiheän ja lyhyen karvan peittämä häntä on ruumista lyhyempi.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaras saa tavallisesti pari kertaa vuodessa 3–5 poikasta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pähkinähiiren ravinto koostuu pääosin siemenistä ja marjoista. Keväisin niille kelpaavat myös hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pähkinähiiret elävät perhekunnittain tai pienissä ryhmissä. Aikuiset yksilöt saattavat rakentaa puihin, pensaisiin, linnunpönttöihin tai puunkoloihin kuivasta heinästä itselleen 3–5 kesäpesää, joissa ne vuoron perään lepäilevät. Talvensa ne viettävät lokakuulta huhtikuulle maapesässään kiven alla, jossa ne nukuvat yksin talviunensa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- WSOY: Suuri eläinkirja
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Amori, G., Hutterer, R., Kryštufek, B., Yigit, N., Mitsain, G., Meinig, H. & Juškaitis, R.: Muscardinus avellanarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
| ||||||||||