Pähkinähiiri
| Pähkinähiiri | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Muscardinus avellanarius (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Pähkinähiiren levinneisyys | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Pähkinähiiri eli pähkinäunikeko[2] (Muscardinus avellanarius) on unikekoihin kuuluva pieni jyrsijä.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys [muokkaa]
Pähkinähiiren levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopan yli itään Volgalle, ja etelään Italiaan, Balkanille ja Turkkiin. Elinympäristöksi kelpaavat kaikenlaiset metsät, alangoilta vuoristojen metsänrajalle saakka.
Tuntomerkit [muokkaa]
Pähkinähiiren ruumis on vain 6-8,5 cm pitkä. Tiheän ja lyhyen karvan peittämä häntä on ruumista lyhyempi.
Lisääntyminen [muokkaa]
Naaras saa tavallisesta pari kertaa vuodessa 3-5 poikasta.
Ravinto [muokkaa]
Pähkinähiiren ravinto koostuu pääosin siemenistä ja marjoista. Keväisin niille kelpaavat myös hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat.
Elintavat [muokkaa]
Pähkinähiiret elävät perhekunnittain tai pienissä ryhmissä. Aikuiset yksilöt saattavat rakentaa puihin, pensaisiin, linnunpönttöihin tai puunkoloihin kuivasta heinästä itselleen 3-5 kesäpesää, joissa ne vuoron perään lepäilevät. Talvensa ne viettävät lokakuulta huhtikuulle maapesässään kiven alla, jossa ne nukuvat yksin talviunensa.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- WSOY: Suuri eläinkirja
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Muscardinus avellanarius IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
Sivulta puuttuu