Tammihiiri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tammihiiri
Eliomys quercinus01.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Unikeot Gliridae
Alaheimo: Leithiinae
Suku: Eliomys
Laji: quercinus
Kaksiosainen nimi
Eliomys quercinus
(Linnaeus, 1766)[1]
Levinneisyyskartta
Tammihiiren levinneisyys
Tammihiiren levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tammihiiri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tammihiiri Commonsissa

Tammihiiri (Eliomys quercinus) on jyrsijälaji, joka kuuluu unikekojen heimoon. Se viettää talven siilin tavoin horroksessa. Laji on arvioitu maailmanlaajuisesti silmälläpidettäväksi.[1] Suomessa tammihiirtä tavattiin 1980-luvulle asti hyvin harvinaisena vain parilla paikkakunnalla. Vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa tammihiiri määriteltiin Suomesta hävinneeksi lajiksi,[2] kun aiemmin sitä oli pidetty erittäin uhanalaisena[3]. Tammihiiri on Suomessa edelleen rauhoitettu, ja sen laskennallinen arvo on 2 355 euroa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammihiiren levinneisyysalue ulottuu Portugalista idässä Uralille ja etelässä Pohjois-Afrikkaan. Laji on muuttunut alueen itäosissa harvinaisemmaksi ja kadonnut paikoin kokonaan.[1]

Tammihiirtä on tavattu Suomessa vain Teuvalla[5][6] ja pienellä neliökilometrin suuruisella alueella Heinolan ja Kouvolan (silloisen Jaalan) rajalla.[7][5] Jaalan alueen kanta oli elinvoimainen vielä 1960-luvun alussa, mutta on sittemmin luultavasti kadonnut kokonaan.[8] Ympäristöministeriö myönsi vuonna 2011 luonnontieteelliselle keskusmuseolle rahoitusta vuosina 2012–2014 toteutettavalle PUTTE-tutkimushankkeelle, jossa pyritään selvittämään, esiintyykö tammihiirtä vielä Suomessa.[9][10]

Suomea lähimmät ja samalla lajin pohjoisimmat nykyiset esiintymispaikat sijaitsevat Suomenlahden etelärannikolla ja Tytärsaarella, Pietarin seudulla ja Laatokan Karjalassa Lahdenpohjan ja Impilahden välisellä alueella.[11] Pietarin alueen kanta on lievästä taantumisestaan huolimatta yhä suhteellisen vahva, sen sijaan Tytärsaaren ja Laatokan Karjalan populaatiot ovat pieniä ja toisistaan eristyneitä.[11] Joidenkin lähteiden mukaan tammihiirtä esiintyisi myös Suursaarella[12].

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammihiiri on hieman pienikokoisempi kuin isorotta. Tammihiiri on 10–18 cm pitkä ja häntä on 9–14 cm. Tammihiiri on 40–120 g:n painoisena pienehkön rotan kokoinen ja rakenteeltaan pyöreähkö. Tärkeimpiä tuntomerkkejä ovat musta naamakuvio, valkea vatsa sekä paksu häntä, jonka on päässä kärkitupsu.[7][13]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji suosii reheväkasvuisia lehtoja. Tammihiiret elävät eritoten rehevissä järvilehdoissa, mutta niitä tavataan myös jäkälämänniköissä. Etenkin Keski-Euroopassa tammihiirtä on tavattu myös ihmisasutusten läheltä.[7] Tammihiiri tulee toisinaan sisälle rakennuksiinkin ja saattaa silloin jäädä muille lajeille tarkoitettuihin rotan- ja hiirenloukkuihin[8].

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammihiiret syövät monipuolista ravintoa, kuten marjoja, hedelmiä, silmuja, siemeniä, erilaisia toukkia sekä hyönteisiä,[7] Joskus ne saattavat napata jopa linnunpoikasia.[14]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammihiiret parittelevat toukokuun lopuilla, ja noin kuukauden kantoajan jälkeen naaras synnyttää 2–8 poikasta. Poikasten silmät aukeavat 21 päivän iässä, ja emo imettää poikasia neljäviikkoisiksi asti.[13] Poikaset kehittyvät hitaasti ja lähtevät emon luota vasta loppukesällä. Suotuisissa oloissa tammihiirille saattaa syntyä kaksikin poikuetta kesän aikana.[14]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammihiiri kiipeilee mielellään ja käyttäytyy kuin orava. Se on aktiivinen öisin ja nukkuu päivisin häntään kietoutuneena ontossa puussa, linnunpöntössä tai vanhassa oravanpesässä. Tammihiiri talvehtii horroksessa Euroopassa lokakuusta huhtikuuhun.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bertolino, S., Amori, G., Henttonen, H., Zagorodnyuk, I., Zima, J., Juškaitis, R., Meinig, H. & Kryštufek, B.: Eliomys quercinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 1.7.2014. (englanniksi)
  2. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 310–319 (pdf) (viitattu 3.1.2011).
  3. Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät nisäkkäät Ymparisto.fi. 2001. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 3.1.2011.
  4. Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvot 2008. Ympristöminisetriö. Viitattu 16.6.2010.
  5. a b Neuvonen, Veikko: Muutoksia Suomen luonnossa, s. 97. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-951-1-23662-7.
  6. Norinkylän tutustumiskohteet ja tunnettavuus Teuva.fi. 1999. Teuvan kylien kehittämishanke. Viitattu 18.6.2010.
  7. a b c d Hiiren elämää Luonnssa.net
  8. a b Lajien suojelu Kaakkois-Suomessa Ymparisto.fi. 27.12.2007. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 27.10.2011.
  9. Valtion ympäristöhallinto: Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman tutkimushankkeet Ymparisto.fi. 2011. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Viitattu 26.10.2011.
  10. Valtion ympäristöhallinto: Valeskorpioneja, lepakoita ja kultapistiäisiä: PUTTE-ohjelman toisen kauden hankkeet valittu Ymparisto.fi. 2011. Ympäristöministeriö. Viitattu 26.10.2011.
  11. a b Siilahti, Pertti: Karjalan luonto: Kannas ja Laatokan Karjala, s. 34. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-952-5671-10-0.
  12. Huttunen, Leena: Suursaaressa on vetovoimaa Ymparisto.fi. 2005. Ympäristöministeriö. Viitattu 27.10.2011.
  13. a b c Garden dormouse (Eliomys quercinus) ARKive (englanniksi)
  14. a b Idenmill, J. 2001. Eliomys quercinus Animal Diversity Web (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]