Ottó Herman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ottó Hermanin patsas Herman Ottó Museon edustalla

Ottó Herman (26. kesäkuuta 1835 Brezno, Itävallan keisarikunta27. joulukuuta 1914 Budapest, Itävalta-Unkari) oli unkarilainen luonnontieteilijä, kansatieteilijä ja poliitikko.

Ottó Herman syntyi saksilaiseen perheeseen nykyisen Slovakian alueella. Hänen isänsä oli lääkäri. Herman opiskeli Miskolcin evankelisessa korkeakoulussa, ja päätettyään opintonsa hänestä tuli koneasentaja. 1853–1856 hän opiskeli koneoppia Wienin polyteknillisessä opistossa. Täällä hän kiinnostui luonnontieteistä, erityisesti hyönteistieteestä, ja opiskeli itsenäisesti myös Wienin luonnontieteellisessä museossa. Hänen opintonsa päättyivät isän kuolemaan 1859.

Toimittuaan kuusi vuotta asepalveluksessa Dalmatiassa Herman oli jonkin aikaa valokuvaajana Kőszegissa, ja harrasti myös lintujen täyttämistä. Tätä kautta hän tutustui museotutkijoihin ja 31-vuotiaana hänet nimitettiin Kolozsvárin luonnontieteellisen museon konservaattoriksi. Hän erikoistui lintuihin ja hämähäkkeihin, ja alkoi julkaista tieteellisiä artikkeleita. Unkarin kansallishistoriallinen seura palkkasi hänet selvittämään Unkarin hämähäkkien esiintymistä. Herman julkaisi kolmiosaisen teoksen Unkarin hämähäkeistä, joissa hän kuvaili 314 lajia, joista 36 oli tieteelle uusia.

Vuonna 1875 Hermanista tuli Unkarin Kansallismuseon tutkija. Vuosina 1877–1886 hän toimitti museon luonnontieteelistä lehteä. Samaan aikaan hän aloitti toimintansa politiikan parissa ja Lajos Kossuthin tukemana hänet valittiin parlamenttiin. Poliitikkona Herman painotti luonnontieteiden merkitystä. Hän huolestui viinikirvojen lisääntymisestä ja laati aiheesta kaksi kirjoitusta, joissa hän esitti, että koska viinikirvat eivät lisäänny hiekkapohjaisessa maassa, olisi suositeltavaa kasvattaa viiniköynnöksiä hiekkamaassa.

Herman esitti merkittävää osaa eläinsuojeluyhdistyksen perustamisessa 1883. Hän oli aloitteentekijä myös lintutieteen kehittämisessä. Vuonna 1888 hän Luonnontieteellisen seuran pyynnöstä teki lintutieteellisen retken Norjaan ja keräsi huomattavan määrän näytteitä ja havaintoja. 1891 Herman järjesti toisen kansallisen lintutieteen kongressin Budapestissa. 1893 hän perusti Unkarin Lintutieteellisen Keskuksen (nykyisin Lintutieteellinen Instituutti), jota hän johti kuolemaansa saakka. 1894 hän ryhtyi julkaisemaan lintutieteellistä sarjaa Aquila, ja toimitti sitä loppuelämänsä ajan.

Vuonna 1905 Herman esitelmöi Lontoossa neljännessä kansainvälisessä lintutieteen kongressissa. Hän teki yhteenvedon lintujen muuttoon liityvästä epätietoisuudesta, ja kyseenalaisti muuttoreittien selväpiirteisyyden ja vaistomaisuuden, sekä esitti kerättäväksi lisää tietoa muuton olemuksesta. Esitelmä herätti laajaa huomiota ja edisti muutontutkimusta.[1]

Herman matkusteli laajalti Unkarissa ja keräsi huomattavan kansatieteellisen aineiston. Hän tutki myös kalastusta ja kirjoitti aiheesta kirjan sekä keräsi kalastukseen liittyvää materiaalia ja kansanperinnettä. 1891 hän löysi Miskolcista neandertalinihmisen työkaluja, ja ryhtyi tutkimaan alueen arkeologiaa, ollen Unkarin arkeologian tutkimuksen perustaja.

Vanhoilla päivillään Herman muutti Alsóhámoriin, lähelle lapsuudenkotiaan. Rakennus on nykyään kotimuseo. 1914 hän joutui vaunujen telomaksi ja päätyi sairasvuoteeseen, jossa hän sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli joulukuun lopulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chansigaud, Valérie 2009: The History of Ornithology. - New Holland Publishers. Mame, Ranska. ISBN 978 1 84773 433 4