Organokobolttiyhdisteet
Organokobolttiyhdisteet ovat organometalliyhdisteitä, joissa on kovalenttinen sidos koboltin ja hiilen välillä.
Rakenne ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Organokobolttiyhdisteissä koboltti voi esiintyä hapetusluvuilla +I, +II, +III tai +IV. Näistä +I ja +III ovat tavanomaisimmat ja hapetusluvulla +II koboltti esiintyy organometalliyhdisteissä vain reaktioiden välivaiheina ja hapetusluvulla +I organokobolttiyhdisteet ovat hyvin nukleofiilisia. Koboltin ja hiilen välinen sidos on hyvin heikko. Ainoa stabiili yksinkertaisia alkyyliligandeja sisältävä organokobolttiyhdiste on tetrakis(norbornyyli)koboltti, jossa koboltti on muutoin sille harvinaisella hapetusluvulla +IV. Stabiilimpia ovat yhdisteet, joissa on lisäksi ligandina fosfiineja tai muita elektroneja luovuttavia ligandeja.[1][2][3] Organokobolttiyhdisteitä, joiden rakenne on RyCoXz, missä R on aromaattinen ryhmä ja X on bromi tai jodi, on raportoitu syntetisoidun[4].
Yksinkertaisia alkyyli- tai aryyliorganokobolttiyhdisteitä stabiilimpia ovat koboltin yhdisteet, joissa koboltti on koordinoitunut alkeeneihin. Tällaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi metalloseeneihin kuuluva kobolttoseeni sekä organokobolttiyhdisteet, joissa orgaanisena osana on esimerkiksi 1,5-syklo-oktadieeni tai syklo-okteeni. Stabiileja organokobolttiyhdisteitä ovat myös eräät metallikarbonyyliyhdisteet kuten dikobolttioktakarbonyyli. Organokobolttiyhdisteitä stabiloivat myös kobolttiin sitoutuneet typpi- tai happifunktionaalisuuksia sisältävät yhdisteet esimerkiksi porfyriinirengas B12-vitamiinissa ja oksiimit.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1139–1143. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Roger W. Binkley & Edith R. Binkley: Radical Reactions of Carbohydrates Volume II: Radical Reactions in Carbohydrate Synthesis (2014) Chapter 23: Organocobalt and Organomercury Compounds Teoksen verkkoversio Viitattu 27.9.2016.
- ↑ Erin K. Byrne, Darrin S. Richeson & Klaus H. Theopold: Tetrakis( I-norbornyl)cobalt, a Low Spin Tetrahedral Complex of a First Row Transition Metal. Journal of the Chemical Society, Chemical Communications, 1986, nro 19, s. 1491–1492. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)
- ↑ J. B. Polya & D. L. Ingles: Organo-Cobalt Compounds. Nature, 1949, 164. vsk, s. 447. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2016. (englanniksi)