Oraakkeliluukirjoitukset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oraakkeliluukirjoitukset eli kilpikonnanluukirjoitukset (kiinaksi 甲骨文 jiǎgǔwén, kirjaimellisesti kuori-luu-kirjoitus; tai bǔcí, perint.卜辭, yksinkert.卜辞, kirjaimellisesti halkeaman sanoma) ovat vanhimmat löytyneet kiinankieliset kirjoitukset. Ne esiintyvät kilpikonnan vatsaluissa ja uhrieläinten lapaluissa, joita käytettiin ennustamiseen, mistä nimi oraakkeliluu tulee. Kiinasta on löytynyt yli 100 000 oraakkeliluukirjoitusta, suurin osa näistä Shang-dynastian viimeisen pääkaupungin alueelta. Myös Läntisen Zhou-dynastian ajoilta on löydetty luukirjoituksia. Yli 50 000 kirjoituksista on sittemmin julkaistu ja tutkittu.

Ennusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Oraakkeliluuennustus

Tekstit on kirjoitettu kilpikonnan vatsaluihin tai uhrieläinten lapaluihin. Hoviennustaja kirjoitti luuhun ennustuksen päivämäärän ja kysymyksen, minkä jälkeen luuta kuumennettiin. Ennustaja tulkitsi kuumennettaessa syntyneet halkeamat. Luuhun kirjoitettiin muistiin ennustuksen negatiiviset ja positiiviset tulkinnat sekä usein asian saama käänne, ts. kommentti siitä, kuinka hyvin ennustus piti paikkansa.lähde?

Tekstien aiheet koskevat kaikkia hallitsijan toimia: esi-isien ja jumalien palvontaa, sotaretkiä, virkanimityksiä, oikeuskäsittelyjä, kaupunkien rakentamista, maatalouskampanjoita, meteorologiaa (mm. sadetta ja tuulia), sairauksia, matkoja, unia, syntymiä ja tulevien päivien suotuisuutta.

Teksteissä kuvataan myös entisille kuninkaille tehtyjä uhrauksia. Näiden perusteella on voitu selvittää kaikki Shang-dynastian kuninkaat. Täten aikaansaatu kuninkaiden lista vastaa varsin hyvin Han-dynastian aikaisen historioitsija Sima Qianin luettelemia Shang-dynastian kuninkaita.

Kirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstit ovat varsin kehittyneitä. Niissä esiintyy noin 5000 erilaista merkkiä, mistä voi päätellä, että kiinan kirjoituksella oli jo tuohon aikaan pitkä historia.

Kirjoituksista on muodostettu tekstikorpuksia, joissa on yhteensä satoja tuhansia kiinan merkkejä (luukirjoitusmuodossa). Nämä merkit toimivat logogrammeina eli sanamerkkeinä, kukin merkki vastaa jotakin tietyllä tavalla lausuttua sanaa. Vajaa puolet kirjoituksissa esiintyvistä merkeistä on yhä tunnistamatta, mutta useammin esiintyvät on tunnistettu ja tekstejä voidaan varsin hyvin lukea, sillä käytetty kielioppi on lähellä klassista kiinaa. Monet merkit ovat hyvin samantapaisia kuin nykyiset kiinalaiset merkit.

Kirjoituksessa käytetty kieli on päätelty osin sanajärjestyksen perusteella, osin rebus-prinsiipin (vrt. kuva-arvoitus) mukaisesti. Kirjoituksissa esiintyy (varhaisemmassa muodossaan) esimerkiksi merkki 來 (lái, eli tulla) erään ruohokasvin merkkinä, joka ääntyy kiinaksi samalla tavalla kuin verbi tulla. (Vrt. suomen sana kuusi, joka numeromerkityksessäänkin sana-arvoituksiin piirretään puuna.)

Teksteissä esiintyy kiinalaisen laskujärjestelmän idea: yksinkertaiset merkit yhdestä kymmeneen ja merkki sadalle. Lisäksi niissä käytetään kahta sarjaa ajanlaskumerkkejä, joista toisessa on kymmenen merkkiä (taivaalliset rungot), joita oli alun perin käytetty päivien laskemiseen, ja toisessa kaksitoista merkkiä (maalliset oksat), joita oli käytetty tuntien, kuukausien ja vuosien sykleinä. Shang-dynastian oraakkeliluissa nämä merkit on jo yhdistetty toisiinsa 60 yhdistelmän kierroksi, jiazi-kalenteriksi.

Zhou-dynastian ajoilta on peräisin vielä laajempia kiinankielisiä kirjoituksia ja pidempiä tekstejä, katso jinshi-kirjoitus.

Merkkien löytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuudentutkija Wang Yirong (王懿榮 1845-1919) sairastui ja kävi apteekissa ystävänsä Liu En (Liú È 刘鶚 1857-1909) kanssa. Odotellessaan lääkkeen valmistumista hän ehti huomata lääkkeen ainesosaksi jauhettavan "lohikäärmeenluun" (lónggǔ 龍骨) olevan kirjoitusmerkkien kirjailema. Ystävykset tutkivat lohikäärmeenluita ja he tunnistivat kirjoitukset Shang-dynastian aikaisiksi. Liu E julkaisi kirjoissaan lukuisia näistä kirjoituksista.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]