Oraakkeliluuennustus
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kuori-luu-ennustaminen (甲骨 jiǎgǔ, kuori-luu; tai bǔcí, perint.卜辭, yksinkert.卜辞, kirjaimellisesti halkeaman sanoma) on kiinalainen ennusmenetelmä, joka oli käytössä Shang-dynastian ja Läntisen Zhou-dynastian aikana.[1][2] Oraakkeliluita on löytynyt n. 100 000 kappaletta. Kirjoitusmerkkien kokonaismäärä on n. 4 600, joista noin puolet on tähän mennessä onnistuttu tulkitsemaan.[2]
Halkeamasta ennustamista käytettiin kärsämönvarsiennustamisen kanssa tavallisimmin uskonnollisten ja valtiollisten asioiden tutkimiseen[2]. Tapana oli käyttää molempia menetelmiä täydentämään toisiaan. Luuennustamista pidettiin tärkeämpänä ja suoritettiin yleensä ensin. Kärsämönvarsilla varmistettiin vastauksen pitävyys. Ennustamisia käytettiin apuna, kun keskusteltiin päätösten teosta. Kuningas, ministerit, neuvonantajat ja joskus myös kansa pääsi esittämään mielipiteensä siitä, miten ennusmerkkejä tulee käytönnössä tulkita ja soveltaa.
Oraakkeliluutekstien kaunokirjallinen arvo on pieni, mutta niillä on tärkeä merkitys kielen- ja historiantutkimuksen lähdeaineistona.[3]
Menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennustamisessa käytettiin usein härän lapaluuta tai kilpikonnan vatsakilpeä[4], johon tehtiin kahteen riviin pieniä koloja. Ennustaja kirjoitti luuhun ennustuksen päivämäärän ja kysymyksen. Sen jälkeen kahteen rinnakkaiseen koloon työnnettiin kuuma rautatanko, koska kysymys esitettiin tavallisesti sekä "kyllä"- että "ei"-muodossa, esim. "meneekö X naimisiin Y:n kanssa?" ja "eikö X mene naimisiin Y:n kanssa?"
Kysymys saatettiin esittää kerran, kaksi tai maksimissaan kolme kertaa. Samaan kysymykseen käytettiin lisäksi kärsämönvarsiennustusta, joka samoin voitiin suorittaa enintään kolme kertaa.
Ennustaja tulkitsi kuumennettaessa syntyneet halkeamat. Luuhun kirjoitettiin muistiin ennustuksen negatiiviset ja positiiviset tulkinnat. Ennusteen viereen lisättiin myöhemmin merkintä asian saamasta käänteestä, ts. kommentti siitä, kuinka hyvin ennustus piti paikkansa. Vuoden lopussa voitiin käydä läpi kaikki ennusteet ja tarkistaa niiden paikkansapitävyys.
Kysymykset koskivat kaikkia hallitsijan toimia: esi-isien palvontaa, sotaretkiä, kruunajaisia, maanviljelystä, meteorologiaa (mm. sadetta ja tuulia), sairauksia, unia ja syntymiä.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tauno-Olavi Huotari, Pertti Seppälä: ”Kansanuskon erikoismiehet”, Kiinan kulttuuri, s. 171–173. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12917-1. (suomeksi)
- ↑ a b c d Tauno-Olavi Huotari, Pertti Seppälä: ”Kirjoitusmerkkityylit”, Kiinan kulttuuri, s. 274–276. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12917-1. (suomeksi)
- ↑ a b Tauno-Olavi Huotari, Pertti Seppälä: ”Kirjallisuus”, Kiinan kulttuuri, s. 287–289. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12917-1. (suomeksi)
- ↑ Cecilia Lindqvist: ”Oraakkeliluut”, Merkkien valtakunta: kertomus kiinalaisista ja heidän kirjainmerkeistään, s. 16–19. Suomentanut Arto Ingervo, Kirsti Ingervo. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16595-6. (suomeksi)