Operaatio Sharp Edge

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
USS Saipan operaation aikana.

Operaatio Sharp Edge oli Yhdys­valtojen sotilas­operaatio, jonka aikana Yhdysvaltain kansalaisia ja joitakin ulkomaalaisia evakuoitiin Liberiasta, jonka pääkaupunki Monroviaa uhkasi kapinallisjoukkojen eteneminen Liberian ensimmäisen sisällissodan aikana. Operaatio toteutettiin 2. kesäkuuta 19909. tammikuuta 1991. Sen aikana evakuoitiin yhteensä 2 609 henkilöä.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evakuoitu nainen ja lapsi.

Liberian ensimmäinen sisällissota alkoi joulukuussa 1989 Charles Taylorin ryhtyesäs kapinaan Samuel K. Doen johtamaa hallintoa vastaan. Kapina Doen epäsuosittua hallintoa vastaan alkoi levitä ympäri maata. Taylorin nimellä National Patriotic Front of Liberia (NPFL) tunnettu kapinallisjärjestö alkoi ottaa haltuunsa alueita maan sisäosissa ja taistelut levisivät kohti maan pääkaupunki Monroviaa. SPääkaupungin piiritykseen liittyi myös sittemmin NPLF:n sirpalejärjestö, Prince Johnsonin johtama National Patriotic Front of Liberia (INPLF). Yhdysvaltojen tuolloinen presidentti George H. W. Bush määräsi laivaston aluksista ja merijalkaväen joukoista koostuvan maihinnousujoukon Monrovian edustalle valmistautumaan yhdysvaltalaisten siviilien evakuointiin ja laitosten suojelemiseen.[1]

Maihinnousuosasto eli Amphibious Squadron Four käsitti USS Saipanin (LHA-2), USS Poncen (LPD-15), USS Sumterin (LST-1181) ja USS Petersonin (DD-969). Laivoilla oli merijalkaväen 22. Marine Expeditionary Unit (MEU) joukkojen osia. Merijalkaväen sotilaita oli yhteensä noin 2 300. Amphibious Squadron Four oli ollut Ranskan Toulonissa, josta se lähti kohti Liberiaa 27. toukokuuta 1990.[1]

Laivasto-osaston lähetyessä Liberiaa tilanne maassa kehittyi nopeasti Yhdysvaltojen kannalta vaarallisempaan suuntaan. Lopulta tehtiin päätös USS Petersonin purjehtimisesta muun laivasto -osaston edelle. Muut laivat olivat hitaampia, eibätkäö kerkeäisi Liberiaan kuin vasta 3. kesäkuuta. USS Petersonilla oli mukanaan Boeing CH-46 Sea Knight-helikoptereja ja 75-henkinen Navy SEAL-ryhmä. USS Petersin saapui Liberian edustalle 2. kesäkuuta, mutta tässä vaiheessa katsottiin, että tilanne ei vaatinutkaan välittömiä toimenpiteitä.[1]

Evakuoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissota jatkui yhdysvaltalaisen laivasto-osaston oleskellessa maan rannikolla. Monroviaa oli alettu piirittämään. Heinäkuun loppuun mennessä taistelut lähenivät uhkaavasti Yhdysvaltojen Liberian suurlähetystöä. Monrovian luterilaisella kirkolla surmattiin 200 siviiliä. 4. elokuuta kapinallisjoukot olivat alkaneet koota yhteen käsiinsä saamiaan ulkomaalaisia ja INPFL:n johtaja Prince Johnson oli myös uhannut ottaa yhdysvaltalaisia panttivankkeja. Yhdysvaltain Liberian lähettiäs pyysi apua presidentiltä ja laivasto-osasto sai illalla 4. elokuuta käskyn aloittaa lähetystön henkilökunnan, Yhdysvaltain kansalaisten ja tiettyjen ulkomaalaisten evakuoinnin.[1]

Kello 9.00 5. elokuuta osasto merijalkavöen sotilaita lennätettiin helikoptereilla Monroviaan yhdysvaltalaisille kohteille, joilta koottiin 21 amerikkalaista. Samaan aikaan toinen joukko lennätettiin Yhdysvaltain lähetystölle, jolta evakuoitiin 330 amerikkalaista, sekä kanadalaisia, ranskalaisia, italialaisia ja muutamia liberialaisia. 21. elokuuta mennessä evakuoitu oli yhteensä 1 600 henkilöä. Operaation päättyessä 9. tammikuuta Liberiasta oli evakuoitu yhteensä 2 609 henkilöä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Spencer C. Tucker: Encyclopedia of Middle East Wars, s. 1112-1113. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-1-85109-948-1. (englanniksi)