Opel Regent
Regent 24/110 PS oli Adam Opel-osakeyhtiön vuoden 1928 Berliinin autonäyttelyssä julkaisema raskas loistoautomalli[1]. Mallinimeen liittyi aikakauden tavan mukaan verohevosvoimien ja todellisen tehon lukemat (PS = Pferdestärke saks. hevosvoima). Salaneuvos Wilhelm von Opelin esittelemä loistoauto maksoi alustana 14 000 Reichsmarkia, minkä päälle koriin ja sisustukseen menisi vielä noin 5 000 - 6 000 Reichsmarkia lisää. Näin Regent-loistoauton hinta nousi noin kymmenkertaiseksi Opel-perusmalleihin verrattuna[2]. Valitettavasti vuonna 1929 neuvotellun Opel-osakekannan myynnin ehtona kaikki valmistunutta 25 kappaletta Regent-autoja jouduttiin hävittämään. Opel käytti vapaaksi jäänyttä Regent-nimeä sittemmin useiden malliensa[3] kuten mm. 1,8-litraisen nelisylinterimallin huippuversion nimenä.
Vuoden 1929 yrityskauppaa neuvotelleen General Motors-yhtymän vaatimuksesta ja kaupan toteutumisen ehtona sen Cadillac-mallien kanssa kilpaileva loistoauton siihen asti valmistuneet autoyksilöt - 25 kappaletta - piti hankkia takaisin Opelin haltuun ja tuhota. Lisäksi GM vaati kaiken Regent-mallia koskevan kirjallisen materiaalin sekä kuva-aineiston hävittämistä[1]. Ehdottomuuden taustalla lie vaikuttanut Cadillac-malliston menekin raju pudotus 24 735 kappaleesta vuonna 1926 enää 14 936:een vuonna 1929[1], minkä lisäksi Regent oli muotoilultaan ja tekniikaltaan uudenaikaisempi kuin sitä vastaava Cadillac-malli 341, ja vieläpä tuntuvasti eli yli 1 000 Reichsmarkin verran sitä edullisempi. Ehdon tultua täytetyksi GM-yhtymä osti von Opel-perheeltä sovitusti loputkin sen yrityksen osakkeista. Ainuttakaan Regent-autoa ei siten ole säilynyt, ja vähälukuiset vielä tallessa olevat valokuvat ovat sivullisten Regent-autoista ottamia. Arvonimien käyttö mallinimenä ja sen aseman osoittamisena mallistossa olisi Opelille tunnusomaista aina esimerkiksi siihen toiseen 8-sylinteriseen malliin, 1960-luvulta 1970-luvun loppuvuosiin valmistettuun Opel Diplomatiin ja 1990-luvulla kadetista aina senaattoriin asti.
Regent ei suinkaan ollut Opel-yhtiön ensimmäinen 8-sylinterinen auto, vaan moottorityypistä oli Saksan ensimmäisenä autonvalmistajana kerätty kokemusta jo vuodesta 1921 lähtien moottoriurheilun saralla, ja moottorin rakenteita kehitelty siellä kerätyn kokemuksen pohjalta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen, taloudellisesti vaikea aika pakotti Opelin keskeyttämään autonvalmistuksensa vuonna 1923 väliaikaisesti, ja turvautumaan muihin taloudellisiin tukijalkoihinsa kuten ompelukoneiden ja polkupyörien valmistamiseen, kunnes vuoden 1924 uusi pieni malli 4/15 PS "Laubfrosch" toi nostetta yhtiön autosaralle. Liukuhihnan ja muiden uudenaikaisten tuotantomenetelmien käyttöön otto enemmän kuin puolitti Laubfrosch-mallin hinnan 4 500:sta vuonna 1926 enää 1 990 Reichsmarkiin (vuoden 2009 rahassa tämä vastaa ostovoimaltaan 20 600 Euroa). Menestys nosti Opelin vuonna 1928 Saksan suurimmaksi autonvalmistajaksi 37,5% markkinaosuudella, ja 1920-luvun loppu oli maailmanlaajuisen roiman nousukauden aikaa. Opel juhlisti tilannettaan uudella loisteliaalla automallilla malliston huipulle. Regent saks. hallitsija oli mahtava ilmestys 5,40 metrin pituudellaan, akselivälin ollessa 3,70 metriä ja leveyden 1,83 metriä, ja koko komeus painoi 2,1 tonnia. Kokoluokka on samankaltainen kuin vaikkapa Mercedes-Benz 600-mallissa, ja Suuri Opel kilpaili ajassaan vastaavien Rolls Royce-, Horch- tai Maybach-huippumallien kanssa.
Kokeilujensa aikana Opel oli todennut, että 8-sylinterisestä rakenteesta oli hyötyä vasta suurikokoisissa, yli 5 litran iskutilavuuden moottoreissa. Regent-mallin moottorissa iskun pituus oli 120 ja sylinterihalkaisija 90 millimetriä, mikä antoi 6,0 litran iskutilavuuden eli syntyi Saksan suurin ja voimakkain moottori. Sen kampiakseli sai yhdeksän laakeria ja värinänvaimentimen, mikä takasi voimanlähteen värinättömän käynnin. Sylinterikansi oli irrotettavissa, pitkä nokka-akseli sai 10 laakeria, ja pystyjen venttiilien välys säätyi öljytoimisesti melun vähentämiseksi. Tuplasytytys l. 16 sytytystulppaa varmisti matkan jatkumisen. Vaihteisto tarjosi kolme vaihdetta sekä pakin, mutta "loikkarin" eli perävälityksen muunneltavuuden vuoksi eri välityksiä oli kaksinkertainen määrä[1]. Regent saavutti 100 km/t huippunopeuden, tai loikkari-ylivaihde kytkettynä jopa 130 km/t[2]. Welt-lehden artikkeli sisältää kuvan Fritz von Opelin omistamasta[1], frankfurtilaisen Georg Kruck Karosseriebau:n korilla olevasta Regent-coupésta, mikä saavutti jo vuonna 1928 autojen kauneuskilpailun voiton Baden-Badenin Autoturnier-tapahtumassa. Tämän sekä samassa näyttelyssä olleen tumman Regent Pullmann-limusiinin kuvat[4] lienevät Saksan kansallisarkiston Berliinin autonäyttelykuvien lisäksi yksityisomaisuutena ainoita Regent-autosta säilyneitä valokuvia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Mit dem Opel "Regent" in die deutsche Oberliga (PDF) (Opel Regent-mallin tarina) Opel-vuosikirja. Viitattu 30.4.2021. (saksaksi)
- ↑ a b Kulke, Ulli: GM ließ den schönsten Opel einstampfen (Opel Regent-tarina) Welt. pää 27.7.2014. welt.de. Viitattu 1.5.2021. (saksaksi)
- ↑ Wäschenfelder, Sandra: Opel Modell 24/110 PS Opel Regent (Regent-loistoautosta lyhyesti) opel-specials.de. opel-specials.de. Viitattu 1.5.2021. (saksaksi)
- ↑ tuntematon: 1928 Opel Regent luxury sedan (Kuva 53219555) 1928, Baden-Baden. gmphotostore.com: General Motors. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Opel Regent Wikimedia Commonsissa
