Oliver Leese

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oliver Leese (oikealla) Sir Henry Maitland Wilsonin seurassa.

Oliver William Hargreaves Leese (27. lokakuuta 189422. tammikuuta 1978) oli brittiläinen kenraaliluutnantti toisessa maailmansodassa.

Leese kävi koulua Eton Collegessa ja liittyi ensimmäisen maailmansodan syttyessä Coldstream Guards -rykmenttiin. Hän haavoittui Ranskassa Sommen hyökkäyksessä 1916. Sodan jälkeen hän jäi armeijan palvelukseen.

Toisen maailmansodan alkaessa hän oli kouluttajana Intiassa, jonka jälkeen toimi prikaatinkomentajana sekä esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja tammikuussa 1941 hänet nimitettiin skottilaisen 15. divisioonan komentajaksi. Hän oli kaartin panssaridivisioonan komentaja sen perustamisen ja koulutuksen ajan 17. toukokuuta 1941 – 12. syyskuuta 1942. Myöhemmin samana vuonna hän osallistui menestyksellisesti divisioonankomentajana taisteluihin Rommelin Afrika Korpsia vastaan El Alameinin ja Sisilian taisteluissa. Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin XXX armeijakunnan komentajaksi.[1]

Leese vastaanottaa kentällä ritarinarvonsa kuningas Yrjö VI:ltä.

Kun kenraali Bernard Montgomery lähti 8. armeijan komentajan paikalta vuonna 1943 valmistelemaan liittoutuneiden hyökkäystä Normandiaan, Leese nimitettiin hänen seuraajakseen. Leese oli 8. armeijan komentajana 31. joulukuuta 1943 – 30. syyskuuta 1944 muun muassa Monte Cassinon taistelussa, jossa saksalaiset sotamarsalkka Albert Kesselringin joukot pakotettiin perääntymään Italiasta.[1] Vuonna 1944 hänet siirrettiin Burmaan liittoutuneiden Kaakkois-Aasian maavoimien ylipäälliköksi. Hän komentajuutensa ei ollut menestyksekäs ja lopulta hänet vapautettiin tehtävistään, kun hän yritti erottaa 14. armeijan komentajan William Slimin, joka siirrettiinkin Leesen tilalle.

Leese jäi armeijasta eläkkeelle 1946 ja tuli myöhemmin tunnetuksi myös puutarhurina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 159-160. Suom. Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5.