O-ryhmä
O-ryhmä oli Suomessa vuonna 1955 perustettu nuorista taloustieteilijöistä ja tutkijoista koostunut ryhmä, joka korosti makrotaloudellista ja matemaattista lähestymistapaa kansantalouden ilmiöitä tutkittaessa. Ryhmä pyrki uudistamaan kansantaloustieteen opetusta, ja toisaalta herättämään yhteiskunnallista keskustelua makrotaloudellisen ajattelumallin hyväksymiseksi.[1]
O-ryhmän kaikki jäsenet olivat kiinnostuneita talouspolitiikan teoriasta. Ryhmä uudisti suomalaista talouspoliittista keskustelua, sillä se toi esille sen, että ristiriitaisten päämäärien takana ovat aina avoimesti tai piilotetusti arvot ja poliittiset valinnat. O-ryhmä myös määritti talouspoliittisen keskustelun käsitteitä uraauurtavalla tavalla. Ryhmä vaikutti myös kansantulolaskentaa kehitettäessä.[2]
Ryhmän jäsenet pyrkivät julkaisuissaan yhteistyöhön. 1950-luvun loppupuolella valmistui useita ryhmän jäsenten väitöskirjoja. Ryhmä arvosteli huonoiksi arvioimiaan alan väitöskirjoja julkisesti, ja esiintyi väitöstilaisuuksissa ylimääräisenä opponenttina. Ryhmä kokoontui vähintään kerran kuussa jonkun jäsenen kotiin. Kokouksissa pidettiin alustuksia taloustieteellisistä aiheista ja taloustieteilijöiden uusimmista ajatuksista.[2]
O-ryhmän nimi sai alkunsa leikkimielisestä säännöstä, jonka mukaan jäsenen etunimen tai sukunimen olisi tullut päättyä o-kirjaimeen.[2] Nimityksen otti käyttöön Olavi Niitamo, joka huomasi, että hänen ystävillään oli o-kirjaimia nimissään. Raimo Ilaskivi nimitti ryhmän ivallisesti "nollakerhoksi", kun muutama jäsen ilmaantui hänen väitöstilaisuuteensa ylimääräisiksi vastaväittäjiksi.[3]
Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmään kuuluivat: Timo Helelä, Reino Hjerppe, Mauno Koivisto, Lauri Korpelainen, Erkki Laatto, Jussi Linnamo, Jaakko Lassila, Olavi Niitamo, Jouko Paunio, Jaakko Railo ja Pentti Viita.[4]
Myöhemmin useat ryhmän jäsenistä kohosivat merkittäviin yhteiskunnalliseen asemaan: jäsenistä tuli myöhemmin professoreita, keskusvirastojen ja pankkien pääjohtajia, ministereitä ja Koivistosta myös tasavallan presidentti.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- O-ryhmä metodologisena keskustelufoorumina. Kansantaloudellinen aikakauskirja, , 95.. vsk, nro 1/1999, s. 133-137. Kansantaloudellinen Yhdistys. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 27.12.2007.
- Johanna Hankonen: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta, s. 63-64. Tampere: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-610-6.
- Kiander, Jaakko: O-ryhmän antologia. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2003, 99(2). vsk, s. 234-236. Artikkelin verkkoversio (PDF).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suvanto, Antti & Vesikansa, Jyrki (toim.): Modernismi taloustieteessä ja talouspolitiikassa. O-ryhmän kirjoituksia ja kirjoituksia O-ryhmästä. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-870-2.