Númenor
Númenor eli Númenórë on J. R. R. Tolkienin fantasiakirjoissa esiintyvä saari. Siitä kerrotaan erityisesti Silmarillion -tarukokoelman osassa Akallabêth. Saaren vaiheiden esikuvana on kertomus Atlantiksesta.
Númenor sijaitsi Kuolemattomien Maiden ja Keski-Maan välisen valtameren keskellä. Edainiin kuuluneet ihmiset saivat saaren palkkioksi avustaan valarille taistelussa Melkoria vastaan. Valar ja maiar nostivat saaren meren syvyyksistä ja tekivät sen viljavaksi ja hedelmälliseksi. Valar kutsuivat sitä Andoriksi eli Lahjamaaksi. Saari ei kuulunut Keski-Maahan eikä Valinoriin, vaan se sijaitsi valtamerellä niiden välissä, mutta oli kuitenkin lähempänä Valinoria. Kun saari oli valmis, Earendilin tähti johdatti edainin laivat meren yli ja saaren luo. Ihmiset kutsuivat sitä nimellä Elenna, Tie tähteen, mutta myös nimellä Westernesse eli Lännen maa, suurahaltiakielellä Númenórë.[1]
Edain perustivat saarelle kuningaskunnan, ja heitä kutsuttiin siitä lähtien nimillä nimillä dúnedain tai númenorilaiset. Kiitokseksi avustaan sodassa Melkoria vastaan he saivat myös muita ihmisiä pidemmän eliniän.[1] Númenorista kehittyi vähitellen mahtava valtakunta, joka myöhemmin turmeltui Sauronin vaikutuksesta. Númenorilaiset lähtivät sotaretkelle Valinoriin, jolloin valar pyysivät Ilúvataria apuun. Ilúvatar muutti maailman muodon, ja mereen aukesi suuri kuilu, johon Númenor vajosi.[2]
Númenorin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eärendilin pojat, puolhaltiat Elros ja Elrond, saivat valita, kumpaan sukukuntaan he halusivat kuulua. Elrond liittyi haltioihin, mutta Elros oli mieltynyt ihmisten sukuun ja ilmoitti haluavansa kuulua siihen. Hyvitykseksi valinnastaan Elrosista ja hänen jälkeläisistään tuli pitkäikäisiä. Elrosille ja muille valaria auttaneille ihmisille pystytettiin Kuolemattomien Maiden ja Keski-Maan välille oma saari, joka ei ollut Melkorin osittain turmeleman Keski-Maan vaikutuspiirissä. Elrosista tuli tämän saaren, Númenorin, ensimmäinen kuningas.
Valar kielsivät númenorilaisia purjehtimasta länteen Kuolemattomille maille, koska he tiesivät, että ihmiset asuessaan Kuolemattomilla mailla vain vanhenisivat nopeammin. Elrosin jälkeläiset muistivat kuitenkin, että heidän esi-isänsä oli ollut puoliksi haltia, ja olisi voinut valita kuolemattomuuden. He alkoivat haaveilla valarin kiellon rikkomisesta, sillä uskoivat saavuttavansa Kuolemattomilla Mailla kuolemattomuuden.
Númenorin rappio ja tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Númenorilaiset purjehtivat Keski-Maahan ja valloittivat sieltä alueita. He ottivat Sauronin vangikseen, mutta Sauron onnistui luikertelemaan kuningas Ar-Pharazônin neuvonantajaksi. Hän uskotteli númenorilaisille, että he saavuttaisivat kuolemattomuuden palvomalla Melkoria. Saarelle pystytettiinkin Melkorin temppeli, jossa uhrattiin ihmisiä. Sauron yllytti númenorilaiset sotaan valaria vastaan. Aluksi Ar-Pharazôn ei uskaltanut suoraan uhmata valarin pannaa, mutta tuntiessaan elinpäiviensä lähestyvän loppuaan hän kallisti korvansa Sauronin puheille ja aloitti sotavarustelun hyökätäkseen Valinoriin ja valloittaakseen kuolemattomat maat. Näin hän toivoi saavuttavansa kuolemattomuuden, joka hänelle mielestään kuului ihmisten kuninkaista mahtavimpana.
Númenorilaiset rakensivat sotalaivaston, jonka veroista ei maailmassa ollut nähty, ja purjehtivat kohti Valinoria. Laivaston saavuttua perille Ar-Pharazôn laski miehistöineen maihin ja julisti autiolta vaikuttavan maan omakseen, elleivät valar tulisi piiloistaan sitä omakseen vaatimaan. Tällöin Valar kutsuivat avukseen Erua, joka erotti Kuolemattomat Maat Keski-Maasta, ja Arda väännettiin pallon muotoiseksi, jolloin yksikään ihminen ei voinut enää purjehtia Kuolemattomille Maille. Ne saattoivat saavuttaa vain haltioiden laivat. Tapahtumaa kutsutaan Maailman muuttumiseksi. Samalla Númenor upposi meren syvyyksiin ja saarella olevat ihmiset hukkuivat. Vain Meneltarma-vuoren huippu, jossa sijaitsi Erulle omistettu temppeli, jäi pinnalle. Kuolemattomia maita ympäröivät Pelóri-vuoret romahtivat Ar-Pharazônin ja hänen armeijansa päälle ja Sauron itse hukkui Númenorin mukana. Hänen henkensä kuitenkin pakeni takaisin Mordoriin.
Kaikki númenorilaiset eivät kuitenkaan tuhoutuneet Maailman muuttumisessa. Valarille uskollinen Elendil, hänen poikansa Isildur ja Anárion sekä heidän kannattajansa pakenivat Keski-Maahan ja perustivat sinne Gondorin ja Arnorin valtakunnat. Sauronia kannattavia númenorilaisia säilyi Keski-Maassa eteläisessä Umbarin kaupungissa. Heitä kutsuttiin mustiksi númenorilaisiksi ja heidät tunnettiin merirosvoina.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Númenor Wikimedia Commonsissa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tolkien, J.R.R.: Silmarillion. WSOY 1980. ISBN 951-0-09103-0