Elros
Elros on fiktiivinen henkilö J. R. R. Tolkienin luomassa fantasiamailmassa, Keski-Maassa. Elros on Elrondin veli ja koko dúnedainin esi-isä.
Sukupuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elros on Elwingin ja Eärendilin toinen poika. Hänen jälkeläisensä ovat Númenorin kuninkaita ja ruhtinaita. Elrosin lapset ovat Vardamir Númenorin toinen kuningas, Tindomiel, Manwendil ja Atanalcar
Nimloth(n)-Dior Idril(n)-Tuor Galathon-? Earwen(n)-Finarfin
| | | | | | | | |
Elurin Elured Elwing(n)-Eärendil Celeborn - Galadriel(n) Angrod Aegnor Finrod
| | |
Elros Elrond - Celebrian(n)
|
Vardamir Tindomiel Manwendil(n) Atanalcar
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elros oli puolhaltia ja hän syntyi vuonna 525 ensimmäistä aikaa. Vuonna 583 Elros veljensä Elrondin kanssa osallistuu vihan sotaan, jossa Morgoth paiskattiin tyhjyyteen. Vuonna 32 toista aikaa Edain Elrosin johdolla pääsee Númenoriin kun Elros valitsi ihmisen osan kun taas Elrond valitsi haltian osan. Sinä vuonna Elros kruunattiin Númenorin ensimmäiseksi kuninkaaksi, jolloin hän sai hallitsijanimen Tar-Minyatur. Vuonna 61 Elrosin ensimmäinen poika Vardamir Nolimon syntyy, muut lapset syntyivät 30 vuoden sisällä. Vuonna 442 Elros kuoli ja hänen vanhimmasta pojasta Vardamir Nolimonista tuli kuningas mutta hän siirsi heti valtikan pojalleen hallittuaan muodollisesti "vuoden päivät". Niin Tar-Amandilista tuli Númenorin kolmas kuningas.
Huolimatta siitä, että Elros valitsi ihmisen osan, hän eli kauemmin kuin tavalliset ihmiset, 506 vuoden ikäiseksi. Myös hänen jälkeläisensä elivät tavallista kauemmin. Elrosin veli Elrond eli 6520 vuotta ennen kuin hän matkasi kuolemattomille maille Galadrielin, Celebornin, Gandalfin, Bilbon, Frodon ja muiden haltioiden kanssa.
Elrosia ei mainita kertaakaan Peter Jacksonin ohjaamassa elokuvatrilogiassa Taru sormusten herrasta.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten Herrasta, s. 896-7, 890-2. Suomentanut Kersti Juva, Eila Pennanen, runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14098-8.