Nopeuslasku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nopeuslasku on hiihtolaji, jossa rinnettä suksilla alas laskettaessa pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri nopeus. Nopeuslasku on nopein hiihtolaji ja vauhti nousee parhaimmillaan yli 200 kilometrin tuntinopeuden. Lajia katto-organisaatio on kansainvälinen hiihtoliitto FIS.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Squaw Valleyn museon arkistoista löytyneiden tietojen mukaan ensimmäiset nopeuslaskukilpailut käytiin vuonna 1859 Kaliforniassa. Ensimmäisenä lajia harrastivat Kalifornian kullankaivajat ja kaivosmiehet. Tuolloin kilpailtiin 500–600 metrin mittaisilla radoilla tavallisesti mies miestä vastaan, parhaimmillaan jopa kuusi miestä yhtä aikaa rinteessä. Tuohon aikaan käytettiin pitkää puusauvaa ja 3,65 metrin mittaisia suksia. Suksien luistoa parannettiin voiteilla, joita valmistettiin muun muassa pihkasta, mahlasta ja tärpätistä. Vuonna 1884 saavutettiin epävirallinen maailmanennätys 79 kilometriä tunnissa ja kaksi vuotta myöhemmin jo 116 kilometriä tunnissa.

Euroopassa ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 1930. Tuolloin itävaltalainen Guzzi Lanstshner saavutti 101,8 kilometrin tuntinopeuden. Tuolloin lajin painopiste oli siirtynyt Eurooppaan ja ainoa suorituspaikka sijaitsi Sveitsin St. Moritzissa. Toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin Cerviniaan, Italiaan Kilometro Lanciato -rata, jossa Zeno Colo teki vuonna 1947 uuden ennätyksen 159,2 kilometriä tunnissa. 1960-luvulla laji alkoi jälleen saada osakseen kansainvälistä suosiota ja lajin synnyinmaassa Yhdysvalloissa ryhdyttiin jälleen harrastamaan lajia. Vuonna 1963 rakennettiin Portilloon, Chileen uusi rata, jossa Dick Dorwort laski uudeksi maailmanennätysnopeudeksi 171,4 kilometriä tunnissa. Vuonna 1968 Kalevi Häkkinen paransi Cerviniassa maailmanennätyksen muotoon 172,4 kilometriä tunnissa. Nykyään nopeudet yltävät pitkälti yli kahdensadan kilometrin tuntinopeuden.

Nopeuslasku oli näytöslajina 1992 Albertvillen talviolympialaisissa.

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeuslaskussa pyritään varustuksella mahdollisimman pieneen ilmanvastukseen. Virtaviivaisuuden saavuttamiseksi käytetään erityisvalmisteisia kypäriä ja monoja. Puvut ovat ihonmyötäisiä, lateksista valmistettuja, joissa polvien ja kyynärpäiden kohdalle on laitettu vahvisteet suojaamaan mahdollisilta palovammoilta ja muilta vammoilta kaatumisten yhteydessä.

Aikuisilla erityisvalmisteiset sukset ovat 220–240 senttimetrin mittaiset, erityisen leveät. Hiihtomonot kiristetään tiukalle. Sauvat ovat vähintään metrin mittaiset ja käyristetyt, jotta saavutettaisiin mahdollisimman virtaviivainen muna-asento.

Suorituspaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeuslaskua harjoitetaan erityisesti tarkoitusta varten suunnitelluilla, noin kilometrin mittaisilla rinteillä. Tarkoitusta varten rakennettuja suorituspaikkoja on maailmassa muutama kymmenen. Tavallisesti suorituspaikat sijaitsevat korkeassa ilmanalassa, koska pyrkimyksenä on mahdollisimman pieni ilmanvastus, jotta saavutetaan nopea aika.

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanennätykset[1]

  • Miehet: Simone Origone (Italia), 252,4 km/h (31. maaliskuuta 2014 Les Arcs, Ranska)[2]
  • Naiset: Sanna Tidstrand (Ruotsi), 242,59 km/h (19. huhtikuuta 2006 Les Arcs, Ranska)
  • Vammaiset: Michael Milton (Australia), 213,65 km/h (19. huhtikuuta 2006 Les Arcs, Ranska)

Suomen ennätykset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]