Nikolai Išutin
Nikolai Andrejevitš Išutin (ven. Никола́й Андре́евич Ишу́тин, 15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1840 Serdobsk – 17. tammikuuta (J: 5. tammikuuta) 1879 Karan pakkotyövankila) oli venäläinen vallankumouksellinen ja yksi Venäjän ensimmäisiä utopistisosialisteja.
Nikolai Išutin kasvoi Serdobskissa serkkunsa Dmitri Karakozovin perheessä. Vuonna 1863 hän alkoi käydä luennoilla Moskovan yliopistossa, jonka opiskelijoiden keskuuteen hän levitti vallankumouksellista propagandaa. Hän perusti Moskovassa vuosina 1863–1866 toimineen vallankumouksellisen salaseuran, joka tunnetaan nimellä Išutinin kerho (ven. Išutinski kružok). Išutin pidätettiin huhtikuussa 1866 Karakozovin tekemän Aleksanteri II:n murhayrityksen johdosta. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hirttolavalla rangaistus muutettiin ikuiseksi pakkotyöksi. Išutinia pidettiin vangittuna Pähkinälinnassa, josta hänet toukokuussa 1868 lähetettiin mielisairaana Nertšinskin pakkotyövankilaan Algatšiin. Vuonna 1871 Išutin siirrettiin Nertšan kaivoksille ja vuonna 1875 Nižnjaja Karan pakkotyövankilaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 11, s. 62. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
| ||||||||||
