Nikodeemuksen evankeliumi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nikodeemuksen evankeliumi (lat. Evangelium Nicodemi) on yksi Uuden testamentin apokryfikirjoista. Se jakaantuu kahteen hyvin erilaiseen osaan, jotka ovat Pilatuksen teot ja Kristuksen laskeutuminen tuonelaan.

Pilatuksen teot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilatuksen teot (lat. Gesta Pilati tai Acta Pilati) kertoo Jeesuksen tuomitsemisesta, ristiinnaulitsemisesta ja hautaamisesta. Se puolustelee Pilatuksen toimintaa ja tukee hänen pyhimyskulttiaan. Erityisesti koptilainen kirkko piti Pilatusta pyhänä, joten kirja on saattanut syntyä koptilaisten keskuudessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstin kirjoitusaikaa ei tiedetä. Teksti sisältyy kreikankieliseen Pietarin ja Paavalin tekoihin sekä keskiaikaiseen latinankieliseen Nikodemuksen evankeliumiin, vaikka näiden kirjoitusten välillä ei ole näkyviä yhteyksiä.

Kirjoituksen vanhimmat tunnetut osat on kirjoitettu kreikaksi. Teksti koostuu useasta osasta, jotka ovat tyyliltään erilaisia ja vaikuttavat olevan eri henkilöiden kirjoittamia. Vanhin osa ajoittuu todennäköisesti 300-luvulle eaa. Catholic Encyclopedian mukaan kirjoitus on kirjoitettu 300-luvun puolessa välissä. Pilatuksen teot ei väitä olevansa Pilatuksen kirjoittama, mutta väittää sen sijaan perustuvansa Jerusalemin praetoriumissa säilytettyihin virallisiin asiakirjoihin. Väitetty hepreankielinen alkuperäiskappale on laitettu pseudepigrafisesti Nikodeemuksen nimiin. Tästä kirjoitukselle on keskiajalla annettu nimi Nikodeemuksen evankeliumi.

Kirjoitus vaikutti keskiajalla ja jossain määrin edelleenkin kristillisen "pop-kulttuurin" tuotteisiin. Kirjoituksen suosio voidaan päätellä siitä, että siitä on säilynyt kopioita useilla kielillä useissa käsikirjoitusversioissa ja -perinteissä.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilatuksen teot jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen (luvut I-XI) sisältävät Luukkaan evankeliumiin perustuvan kuvauksen Jeesuksen oikeudenkäynnistä ja ristiinnaulitsemisesta. Toinen osa (luvut xii-xvi) käsittelevät ylösnousemusta ja Sanhedrinissä, juutalaisten suuressa neuvostossa, asian tiimoilta käytyjä keskusteluja.

Kriittinen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkohistorioitsija Eusebios Kesarealainen, joka kirjoitti noin vuonna 325, mainitsee Justinuksen ja Tertullianuksen tunteneen Pilatuksen teot ja muita ei-kanonisia tekojen kirjoja, mutta ei vaikuta tunteneen kirjoitusta itse. Epifanios viittasi Pilatuksen tekoihin noin vuonna 376, mutta säilynyt kreikankielinen teksti osoittaa, että sitä on muokattu vielä tämänkin jälkeen.

Kirjoitus antaa ymmärtää Pilatuksen kääntyneen kristityksi. Varhaiskristillinen perimätieto sen enempää kuin historiankirjoituskaan eivät kuitenkaan anna tällaista tietoa. On mahdollista, että kirjoitusta ei koskaan ollut tarkoitettu kristityille vakavastiotettavaksi. Se on ollut osa laajempaa Pilatus-kirjallisuutta, jonka tarkoituksena on ollut tarjota enemmän yksityiskohtaista tietoa Jeesuksen elämästä eräänlaisena hurskaana viihdekirjallisuutena.

Kristuksen laskeutuminen tuonelaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristuksen laskeutuminen tuonelaan (lat. Descensus Christi ad inferos) kertoo nimensä mukaisesti Jeesuksen saapumisesta tuonelaan kuolemansa jälkeen, sekä paikalla käydyistä keskusteluista. Keskustelussa ovat mukana mm. Tuonela itse, Saatana, Aadam, Set ja Daavid. Tuonelassa Kristus lunastaa vanhurskaat, jo edesmenneet Vanhan testamentin patriarkat. Kirjoituksessa myös Pyhä Dismas, mikä on yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulitulle "hyvälle" ryövärille annettu nimi, liittyy Kristuksen seuraan tuonelassa.

Kirjoitus ei liity Pilatuksen tekoihin, mutta se on keskiaikaisissa Nikodeemuksen evankeliumeissa usein liitetty liitteeksi samaan teokseen. Se ei sisälly Pilatuksen tekojen kreikankielisiin versioihin.

Kirjallisuutta suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nikodeemuksen evankeliumi teoksessa Apokryfiset evankeliumit. Suom. Johannes Seppälä. Ortokirja, Joensuu 1980.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]