Nicolaus Bergius
Nicolaus Bergius (1658–1706) oli ruotsalainen teologi ja tutkija, joka toimi luterilaisen kirkon superintendenttinä Narvassa ja Pärnussa.[1]
Nicolaus syntyi vuonna 1658 Tallinnassa kaupungin ruotsalaisen kirkkoherran poikana. Hän kasvoi monikielisessä ympäristössä, jossa puhuttiin saksaa, viroa ja venäjää. Opiskeluaikana Bergius sai stipendin opintomatkaa varten ja vietti vuoden Frankfurt am Mainissa tunnetun pietistin Philipp Jabob Spenerin luona, minkä jälkeen hän siirtyi opiskelemaan orientalistiikkaa Giesseniin ja väitteli siellä vuonna 1684 maisterin arvoa varten. Bergius oleskeli vielä vuoden Pariisissa ja opetteli ranskan kielen. Palattuaan Tukholmaan hänestä tuli uuden ranskankielisen seurakunnan pastori vuonna 1687. Vuonna 1700 hänet nimitettiin superintendentiksi Narvaan, mistä hän siirtyi vuonna 1702 Liivinmaan superintendentiksi Pärnuun. Vietettyään parisen vuotta Liivinmaalla Bergius muutti Uppsalaan, missä hän toukokuun 14. päivänä 1704 väitteli ja saavutti tohtorin arvon. Väitöskirja nimeltään De Statu Ecclesiae et Religionis Moscoviticae oli kaksiosainen, ja sen jälkimmäinen osa ilmestyi painosta seuraavana vuonna. Teos on perusteellinen kuvaus Venäjän kirkosta. Nicolaus Bergius oli naimisissa kreivitär Kristina Juliana Oxenstiernan kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721, s. 239-243. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6.
| ||||||||||||||
