Ukrainan 24. mekanisoitu prikaati

Tunnus

24. erillinen mekanisoitu prikaati, nimetty kuningas Danielin mukaan (ukr. 24-та окрема механізована бригада імені короля Данила, Dvadtsjat tšetverta okrema meh’anizovana bryhada imeni korolja Danyla, 24 ОМБр) on Ukrainan maavoimien yhtymä.

Neuvostoliiton 24. divisioona

Alun perin yhtymä muodostettiin kesällä 1918 Samaran, Simbirskin ja Sengilein miehistä Venäjän sisällissotaan nimellä 1. Simbirskin nostoväen jalkaväkidivisioona, jonka ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin Gai Gai eli Haik Bžškjan. Marraskuussa se nimettiin 24. Simbirskin divisioonaksi, joka osallistui Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan osana 14. armeijaa komentajanaan V. I. Pavlovski.

Joulukuussa 1920 se siirrettiin Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan ja Krimin asevoimiin ja sijoitettiin Kiovan sotilaspiiriin. Divioona sai 13. joulukuuta 1920 toisen kunnianimensä ”samaralainen”. Se sai 25. lokakuuta 1921 kunnianimen ”rautainen”. Joulukuusta 1921 se oli sijoitettuna Vinnytsjaan. Kun Simbirskin kaupunki nimettiin Uljanovskiksi, divisioonan nimeksi tuli "samaralais-uljanovskilainen".

Marraskuussa 1937 Kiovan sotilaspiirin käskyllä divisioona siirrettiin Leningradiin. Se osallistui talvisotaan murtamalla Mannerheim-linjan Karjalankannaksella. Divisioonan komentaja Pjotr Veštšev kaatui 6. joulukuuta 1939 Muolaalla. Divisioona osallistui myös Viron miehittämiseen. Keväällä 1940 divisioonan rykmenteistä muodostettiin Hangossa 8. jalkaväkiprikaati.

Divisioonan asemat Minskin itäpuolella kesäkuussa 1941

Suuren isänmaallisen sodan alkaessa kesäkuussa 1941 divisioona oli sijoitettuna Molodetšnoon. Se kuului Läntisen erityissotilaspiirin reserviin sijoitettuun XXI kivääriarmeijakuntaan, jonka muina joukkoina olivat 17. ja 37. divisioonat. Se aloitti marssin jo 22. kesäkuuta Lidaan, missä yksiköt kohtasivat 25. kesäkuuta etenevät Saksan 7. ja 20. panssaridivisioonien joukot. Joukot joutuivat mottiin 29. kesäkuuta Minskissä, mutta vetäytyivät pienin tappioin heinäkuun puolivälissä. Divisioonaan liitettiin 17. divisioonan jäänteet. Elo-syyskuussa divisioona taisteli Dnieprin ja Desnan yhtymäkohdassa ja vetäytyi Tšernihivin suuntaan, puolusti Seimjoen vartta Bah’matšin pohjoispuolella ja vetäytyi reittiä Pryluky–Pirjatin–Lubny. Syyskuussa divisioona motitettiin useampaan osaan ja tuhottiin. Puna-armeija lakkautti divisioonan virallisesti 27. joulukuuta 1941.

Uudelleen perustaminen

Divisioona perustettiin 1. tammikuuta 1942 uudelleen Vologdan alueella nimeämällä uudelleen 412. jalkaväkidivisioona. Se osallistui Stalingradin taisteluun, Donbassin offensiiviin, Ukrainan vasemman rannan vapautukseen ja taisteluihin, Žytomyr-Berdytšivin offensiiviin, Proskurov-Tšernivtsin offensiiviin, Kamjanets–Podolskyin mottitaisteluihin, Lviv-Sandomierzin offensiiviin, taisteluihin Itä- ja Länsi-Karpaateilla, Määrissä Ostravassa ja Prahassa. Divisioonan joukot vapauttivat 9. toukokuuta 1945 Letovicen kaupungin Tšekkoslovakiassa.

Jalkaväkidivisioona muutettiin 1957 Javorivssa moottoroiduksi divisioonaksi. 24. moottoroitu Samaran-Uljanovskin divisioona, lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä palkittu, kolmesti punalippuinen, Suvorovin ja Bohdan Hmelnitskin rautadivisioona siirrettiin Ukrainan asevoimiin 1992. Se supistettiin 1. syyskuuta 2003 prikaatiksi.

Vuonna 2015 prikaatin nimi muutettiin, jolloin nimestä poistettiin Neuvostoliiton aikaiset kunniamaininnat ja nimet. Uusi nimi oli 24. erillinen mekanisoitu Berdytšivska Zaliznan prikaati, nimetty ruhtinas Daniel Galitsialaisen mukaan.

Sen joukkoja osallistui rauhanturvatehtäviin Irakissa ja Kosovossa.

Prikaati taisteli Bah’mutissa tammikuussa 2023.

Lähteet

• Glantz, David: The Initial Period of War on the Eastern Front 22 June - August 1941. Portland: Frank Cass, 2001. ISBN 0-7146-4298-3. (englanniksi)