Nemesis (tähti)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
taiteilijan näkemys oletetusta, hyvin himmeästä Aurinkoa ehkä kiertävästä Nemesis-tähdestä. Aurinko näkyy kaukaa kirkkaana tähtenä.

Nemesis on otaksuttu Auringon seuralainen. Sen on arveltu kiertävän Aurinkoa noin 50 000 – 100 000 tähtitieteellisen yksikön (AU) etäisyydellä, hieman Oortin pilven ulkopuolella ja tekevän täyden kierroksen auringon ympäri noin 26 miljoonassa vuodessa. Teorian mukaan sen kiertorata olisi sen verran soikea, että ratansa toisessa päässä se sattuisi keskelle Oortin pilveä ja että se sinne saapuessaan häiritsisi siellä olevien komeettojen kiertoratoja niin, että niitä tavallista enemmän joutuisi aurinkokunnan sisäosiin. Tähden olemassaolo on päätelty siitä, että eräiden geologisten ja paleontologisten tutkimusten mukaan maapallolla on sattunut sukupuuttoaaltoja varsin säännöllisesti 26 miljoonan vuoden välein. Epäillään, että se olisi muun muassa aiheuttanut liitukauden lopulla (noin 65 miljoonaa vuotta sitten) dinosaurusten sukupuuton muuttamalla Auringon ympäri kiertävien komeettojen rataa. Eräs komeetoista kävi lähellä maata ja aiheutti valtavan pölypilven, joka pimensi Auringon.

WISE-avaruusteleskoopin vuosina 2010-2011 suorittamassa infrapunakartoituksessa ei kuitenkaan löydetty minkäänlaisia merkkejä Nemesiksen olemassaolosta.[1] Jos Nemesis on todella olemassa, se olisi melko varmasti löydetty tässä kartoituksessa.

Massasukupuuttojen väitetty jaksollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 paleontologit David Raup ja Jack Sepkoski julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan viimeisten 250 miljoonan vuoden aikana tavallista enemmän lajien sukupuuttoja olisi sattunut säännöllisin väliajoin.[2] He olivat tutkineet sekä selkärankaisten että selkärangattomien ja alkueläinten fossiileja ja saivat tunnistetuiksi 12 sukupuuttoaaltoa, joiden väliaika oli ollut keskimäärin 26 miljoonaa vuotta. Yksi näistä sukupuuttoaalloista sattui liitukauden ja tertiäärikauden vaihteeseen, toinen eoseenikauden lopulle. Vaikka Raup ja Sepkoski eivät voineet tarkemmin selittää syytä havaitsemaansa jaksollisuuteen, he esittivät, että ilmiö saattaisi johtua maapallon ulkopuolisista syistä. Useat tähtitieteilijät ottivat haasteen vastaan ja esittivät tarkempia hypoteeseja asian selittämiseksi.

Nemesis-hypoteesin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi tähtitieteilijäryhmää, Whitmire ja Jackson sekä toisaalta Davis, Hut ja Muller julkaisivat toisistaan riippumatta samankaltaisen hypoteesin selittääkseen Raupin ja Sepkoskin havaitsevan sukupuuttojen jaksollisuuden. He julkaisivat teoriansa samassa Nature-lehden numerossa. [3] [4]

Tämän hypoteesin mukaan auringolla saattaa olla toistaiseksi havaitsematta jäänyt seuralaistähti, joka tietyin väliajoin häiritsee Oortin pilvessä olevien komeettojen liikettä, jolloin aurinkokunnan sisäosiin tulevien komeettojen lukumäärä kasvaa ja samalla niiden vaikutus tapahtumiin Maassa. Otaksuma sai nimen Nemesis- eli kuolemantähtihypoteesi.

Mahdollisen Nemesis-tähden luonnetta ei tarkoin tunneta. Richard A. Muller arvelee, että se todennäköisimmin olisi punainen kääpiö, jonka näennäinen magnitudi olisi 7:n ja 12:n välillä, [5] kun taas Daniel P. Whitmire ja Albert A. Jackson arvelivat sen olevan ruskea kääpiö. Jos se olisi punainen kääpiö, se epäilemättä olisi jo havaittu ja merkitty tähtiluetteloihin, mutta vain sen parallaksin tarkka mittaus voisi osoittaa sen sijaitsevan näin lähellä. Monet muut läheisimmät tähdet, esimerkiksi 9. magnitudia oleva Barnardin tähti, ovat herättäneet huomiota suuren ominaisliikkeensä vuoksi, mutta jos Nemesis kiertää Aurinkoa, sen ominaisliike olisi niin vähäinen, ettei siihen sen vuoksi olisi kiinnitetty huomiota.

Viimeisin huomattava sukupuuttoaalto sattui noin 13 miljoonaa vuotta sitten. Tämän vuoksi Muller arvelee, että Nemesis olisi nyt noin 1 - 1,5 valovuoden päässä. Hän ja Yarris (1987) ovat arvelleet, että se todennäköisimmin olisi Vesikäärmeen tähdistössä. Tähän tulokseen on päädytty tutkimalla eräiden sellaisten komeettojen kiertoratoja, joilla on erityisen pitkä kiertoaika ja jotka muutenkin vastaavat Mullerin hypoteesin olettamuksia.

Nemesiksen etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos Nemesis on olemassa, se voidaan mahdollisesti havaita Pan-STARRS- tai LSST -hankkeissa tai mahdollisissa myöhemmissä samankaltaisissa projekteissa. Jos Nemesis on ruskea kääpiö, kuten Dan Whitmire ja Albert A. Jackson IV arvelevat, kesäkuussa 2009 alkanut WISE-ohjelma (infrapuna-alueella tapahtunut lähialueen parallaksikartoitus), voisi helposti havaita sen. WISE kykenee erottamaan 150 kelvinin ruskean kääpiön 10 valovuoden päästä.[6] WISEn tulokset julkaistiin maaliskuussa 2012. [7]

Muita hypoteeseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matese ja Whitman ovat esittäneet, että otaksuttu sukupuuttoaaltojen jaksollisuus johtuisi siitä, että aurinkokunta siirtyisi Linnunradan keskitason toiselta puolelta toiselle. Nämä heilahtelut voisivat saada Oortin pilvessä aikaan samantapaisia gravitaatiosta johtuvia häiriöitä kuin oletettu Nemesis-tähti. Kuitenkaan tällaisen heilahtelun jaksonaikaa ei ole voitu havaintojen perusteella vahvistaa ja se saattaa poiketa 26 miljoonasta vuodesta jopa 40 %.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoden 1986 Maa-videosarja (7-osainen).
  1. http://www.avaruus.fi/uutiset/aurinko-planeetat-ja-kuut/nemesis-planeettaa-ei-loytynyt-nasan-kartoituksessa.html
  2. Raup, D.M., Sepkoski, J.J: Periodicity of the Extinctions in the Geologic Past, Proceedings of the National Academy of Sciences n:o 81, sivut 801-805, 1985, http://www.pnas.org/cgi/reprint/81/3/801.pdf
  3. D.P Whitmire, A.A Jackson: Are Periodic Mass Extinctions driven by a distant Solar Companion?, Nature n:o 308, 1984, sivut 713-715, http://www.nature.com/nature/journal/v308/n5961/abs/308713a0.html
  4. M.Davis, P.Hut, R.A. Muller: Extinction of species by periodic comet showers, Nature n:o 308, 1984, sivut 715-717, http://www.nature.com/nature/journal/v308/n5961/abs/308713a0.html
  5. http://muller.lbl.gov/pages/lbl-nem.htm Muller.lbl.gov Retrieved on 05-19-07
  6. Leslie Mullen: Getting WISE About Nemesis Astrobiology Magazine (Cosmic Evolution). Viitattu 2010-05-15.
  7. NASA Releases New WISE Mission Catalog of Entire Infrared Sky Nasa JPL. Viitattu 2012-03-15.