Barnardin tähti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Barnardin tähti
Barnardin tähti vuonna 2006
Barnardin tähti vuonna 2006
Muut designaatiot 2MASS J17574849+0441405, BD+04°3561a, Gliese 699, HIP 87937, LFT 1385, LHS 57, V2500 Ophiuchi[1]
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus 9,57[2] mv
Absoluuttinen kirkkaus 13,25[2] Mv
Valovoima 0,0004[3] aurinkoa
Spektriluokka M3.5V[2]
Lämpötila 3134 ± 102[3] K
Massa 0,16[2] M
Säde 0,196 ± 0,008[4] R
Muuttujatyyppi BY Draconis
Pyörimisnopeus 130,4 d[5]
Metallipitoisuus −0,15[4]
Ikä 10–12 Gyr[5]
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Käärmeenkantaja
Rektaskensio (J2000) 17h 57m 48,50s[1]
Deklinaatio (J2000) +04° 41′ 36,21″[1]
Etäisyys 5,979 vv (1,833 pc)[2][huom 1]
Parallaksi 548,31 ± 1,51[1] mas
Säteisnopeus −110,51 ± 0,1[1] km/s
Ominaisliike RA: −798,58, dec: 10 328,12[1] mas/v

Barnardin tähti on himmeä punainen kääpiötähti, joka sijaitsee noin 6 valovuoden päässä Maasta, Käärmeenkantajan tähdistön suunnalla. Tähti on Aurinkoa toiseksi lähin tähtijärjestelmä kolmoistähti Alfa Centaurin jälkeen, eli neljänneksi lähin yksittäinen tähti. Himmeytensä takia se ei kuitenkaan näy paljain silmin. Tähti tunnetaan erityisesti siitä, että sen ominaisliike suhteessa muihin tähtiin on suurempi kuin yhdelläkään muulla tunnetulla tähdellä.[5][6]

Tutkimuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barnardin tähti on nimetty löytäjänsä, tähtitieteilijä Edward Emerson Barnardin mukaan. Vuonna 1916 Barnard havaitsi, että tähden ominaisliike oli suurempi kuin yhdelläkään toisella tunnetulla tähdellä.[5][6]

1960-luvulla hollantilainen tähtitieteilijä Peter van de Kamp arveli löytäneensä vanhoja valokuvauslevyjä tutkimalla todisteita siitä, että Barnardin tähteä kiertäisi 1–3 noin Jupiterin massaista eksoplaneettaa. Vuosina 1969–1982 hän julkaisi useita tutkimuksia mahdollisiin planeettoihin ja niiden ominaisuuksiin liittyen. Tutkimuksista huolimatta planeettoja ei kuitenkaan ole löydetty.[7]

17. heinäkuuta 1997 Barnardin tähdeltä havaittiin suuri, sinertävän värinen soihtupurkaus. Soihdun lämpötila oli yli 8000 K, ja se kirkasti tähteä yli puoli magnitudia. Soihdun jälkeen tähti sai muuttujanimen V2500 Ophiuchi.[5][6]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barnardin tähti on himmeä M-tyypin punainen kääpiötähti 5,979 valovuoden päässä aurinkokunnasta. Sen absoluuttinen kirkkaus in 13,25 ja näennäinen kirkkaus 9,57 (joten tähti ei näy paljain silmin).[2]

Tähden massa on noin 16 %, säde 20 % ja valovoima vain 0,04 % Auringon vastaavista.[2][3][4] Sen pintalämpötila on noin 3 134 K, ja metallipitoisuus −0,15. Barnardin tähti on Aurinkoa vanhempi, ja sen iäksi on arvioitu 10–12 miljardia vuotta.[3][5]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laskettu trigonometrisestä parallaksista kaavalla d = \frac {1} {p} , jossa p on parallaksi ja d etäisyys parsekeina.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Barnard's star -- Variable of BY Dra type SIMBAD. Centre de données astronomiques de Strasbourg. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g The One Hundred Nearest Star Systems 1.1.2012. Research Consortium on Nearby Stars. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  3. a b c d Dawson, P. C. & De Robertis, M. M.: Barnard's Star and the M dward temperature scale The Astronomical Journal. 27.1.2004. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  4. a b c Demory et al.: Mass-radius relation of low and very low-mass stars revisited with the VLTI Astronomy and Astrophysics. 2.6.2009. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  5. a b c d e f Barnard's Star solstation.com. Sol Company. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
  6. a b c Kaler, Jim: Barnars's Star (V2500 Opiuchi) Illinoisin yliopisto. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
  7. Bell, George H.: The Search for the Extrasolar Planets: A Brief History of the Search, the Findings and the Future Implications (Luku 2) Arizonan yliopisto. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]