Naisten parrakkuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jennifer Miller Bearded Woman by David Shankbone.jpg
Julia Pastrana (1834-1860) oli kuuluisa meksikolainen parrakas sirkusnainen

Naisten parrakkuus on ilmiö, jossa naisella kasvaa kasvoistaan tummia, pitkiä karvoja. Varsinkin entisajan sirkuksista parrakas nainen on tuttu hahmo.

Osalla naisista kasvaa parran näköistä tummaa karvaa kasvoissa. Monet naiset pyrkivät poistamaan karvat kulttuurillisista syistä, mutta varsinkin 1800- ja 1900-luvuilla tiedetään lukuisia sirkuksissa esiintyneitä naisia, joilla oli hyvin pitkä parta. Suurin osa tapauksista on kuitenkin huijauksia.

Julia Pastrana (1834-1860) oli kuuluisa meksikolainen parrakas sirkusnainen. Hänellä oli hypertrichosis terminalis, ts. hänen kasvojaan ja kehoaan peitti suora musta karva. Hänen korvansa ja nenänsä olivat epätavallisen suuret ja hampaat olivat epätasaiset. Kiinan akatemian tutkimusryhmän American Journal of Human Genetics -tiedejulkaisussa 12.5.2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan sirkusnaisten ulkomuoto oli seurausta eräänlaisesta ihosairaudesta Congenital Generalized Hypertrichosis (CGH), joka johtui geenivirheestä kromosomissa 17q24.2-q24.3. Sairautta esiintyy eri asteisena.[1][2]

Nykyään jotkut feministit jättävät tarkoituksella kasvoistaan karvat poistamatta rikkoakseen yhteiskunnan normeja. Tunnetuin lienee Frida Kahlo.

Joissakin tapauksissa voimakas karvojenkasvu naisilla johtuu hormonihäiriöstä nimeltä hirsutismi. Perinnöllinen liikakarvaisuutta aiheuttava häiriötila on hypertrikoosi.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymän yksi oire on liikakarvaisuus, johon voi liittyä parrankasvua.[3]

Pyhä Wilgefortis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Wilgefortis, Loreta, Praha.

Keskiaikaisen legendan mukaan Wilgefortis oli nuori nainen, joka ei halunnut suostua isänsä järjestämään avioliittoon. Hän rukoili Jumalaa muuttamaan ulkomuotoaan niin, ettei tuleva aviopuoliso enää huolisi häntä vaimoksi. Tarinan mukaan Jumala vastasi rukoukseen kasvattamalla Wilgefortikselle parran. Isä tulistui asioiden saamasta käänteestä niin, että antoi ristiinnaulita tyttärensä. Monissa Keski-Euroopan kirkoissa on nähtävänä Pyhää Wilgefortista esittäviä krusifikseja, joissa ristillä on parrakas nainen.

Wilgefortiksen historiallisuudesta ei ole lainkaan todisteita. Legenda on mahdollisesti saanut alkunsa väärinkäsityksestä liittyen italialaisen Luccan katedraalin Volto Santo -krusifiksiin, jossa on kuvattuna pitkään kaapuun puettu Jeesus. Kyseinen krusifiksi oli suosittu pyhiinvaelluskohde keskiajalla ja siitä valmistettiin kopioita, jotka levisivät matkamuistoina ympäri Eurooppaa. Pyhiinvaeltajat ovat tämän selityksen mukaan tulkinneet Volto Santo -krusifiksissa kuvatun hahmon parrakkaaksi naiseksi ja kehittäneet näkemänsä pohjalta tarinan, joka alkoi elää omaa elämäänsä. Wilgefortiksen muistopäivänä on pidetty 20. heinäkuuta.[4]

Tunnettuja parrakkaita naisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parrakkaiden naisten arvoitus ratkesi Yle.fi 22.5.2009.
  2. Solving the Mystery of the Bearded Lady ScienceNOW 21.5.2009.
  3. http://www.iltalehti.fi/nainen/2013110817701065_na.shtml
  4. Kevin Knight: Wilgefortis Catholic Encyclopedia. Viitattu 10.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naisten parrakkuus.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.