Moraalikato

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Moraalikato tai moraalinen hasardi (engl. moral hazard) on oikeus- ja taloustieteellinen tilanne, jossa osapuoli lisää riskinottoaan siksi, että osa riskien seurauksista koituu jollekulle muulle.

Tällainen riski voi syntyä sääntelyhäiriön seurauksena tai siksi, että toinen sopimuksen osapuolista voi muuttaa käytöstään toisen osapuolen tappioksi sopimisen jälkeen.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakuutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palovakuutuksen ottaneen henkilön ei kannata vältellä paloja yhtä huolellisesti kuin muiden. Ylipäänsä vakuutuksen ottaneen henkilön ei kannata vältellä vakuutettua riskiä niin huolella kuin olisi yhteiskunnallisesti järkevää.

Autovakuutuksen bonusjärjestelmä korjaa tätä ongelmaa tekemällä vakuutuskorvauksista tavallaan lainamuotoisia. Osmo Soininvaara on esittänyt samantapaista järjestelmää työttömyysvakuutukseen. Sosiaalivakuutuksissa on tyypillisesti samanlainen moraalikato-ongelma kuin muissakin vakuutuksissa.

Koska ihmiset ovat yleensä riskinkarttajia, vakuutusten ottaminen vakavimpien seurausten riskeille voi olla järkevää moraalikadosta ja vakuutusten transaktiokustannuksista huolimatta.

Sääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos valtio korvaa tulvavahinkoja, tulvavaara-alueille rakennetaan enemmän kuin olisi järkevää. Jopa pakollinen tulvavahinkovakuutus tuottaisi oikean määrän rakentamista, koska vakuutusyhtiöiden kannattaa mitoittaa vakuutusmaksu alueen riskin mukaisesti, mutta tulvavahinkokorvausten tavoin se heikentäisi kannustinta varautua tulviin niillä tavoilla, joita vakuutusyhtiöt eivät osaa käyttää vakuutusmaksun määräytymisperusteina.

Jos valtio auttaa isoja tappioita tehneitä yrityksiä pelastuspaketeilla "pelastaakseen työpaikkoja", yritykset ottavat enemmän riskejä kuin olisi yhteiskunnallisesti järkevää ja ammattiliitot eivät mitoita vaatimuksiaan konkurssiriskiä pienentävällä tavalla.

Moraalikatoa syntyy myös implisiittisissä sopimuksissa. Esimerkiksi Soneran 2000-luvun riskisijoitusten tai pankkikriisin syvyyttä on usein selitetty moraalikadolla, koska riskinottaja on tiennyt julkisen vallan takaavan rahallisesti vahingot.

Jos pankin katsotaan olevan "liian iso kaatumaan", sen kannattaa ottaa enemmän riskejä.[1] Viimeisten 20 vuoden aikana kaikki pankkikriisit onkin hoidettu veronmaksajien kustannuksella.[2] On myös sanottu, että jos mikä tahansa yritys on "liian iso kaatumaan", se on silloin ylipäänsä liian iso, ja se tulisi pilkkoa osiin moraalikadon välttämiseksi sekä kilpailun edistämiseksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Debt Overhang and Bank Bailouts" (February 2, 2009). SSRN.com. 
  2. Boyd, John H. (April 2000), "A User’s Guide to Banking Crises". World Bank, pp. 1-3.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]