Michel Onfray

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Michel Onfray

Michel Onfray (s. 1. tammikuuta 1959, Argentan, Ranska) on ranskalainen ateistinen filosofi, joka on perustanut Caenin kansanyliopiston (Université populaire de Caen). Onfray on ajattelussaan keskittynyt yhteiskunnallisiin kysymyksiin, erityisesti uskontoa ja taloutta koskeviin. Hänen mukaansa kapitalismi tekee ihmisistä taloudellisen tuotannon orjia, ja vaihtoehto tälle on kansalaistottelemattomuus ja "individualistinen anarkismi". Onfray kuvaa itseään ”nietzscheläiseksi vasemmistolaiseksi”.

Elämä ja ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelijäperheestä lähtöisin oleva Onfray väitteli filosofian tohtoriksi ja opetti filosofiaa Caenin teknillisessä korkeakoulussa vuodesta 1983 vuoteen 2002. Onfrayn Caeniin vuonna 2002 perustamassa kaikille avoimessa, ilmaisessa kansanyliopistossa opetetaan vaihtoehtoista filosofian historiaa.

Aluksi hän tuli tunnetuksi gastronomian filosofiaa käsittelevistä teoksistaan. Ensimmäinen teos Le ventre des philosophes, critique de la raison diététique (1989, Filosofien vatsa, ravitsemusopillisen järjen kritiikki) sisältää kulinaristisesta näkökulmasta uudelleenkirjoitetun filosofian historian. Hänen ajattelunsa pohjaa hedonistiseen traditioon.

Onfray vieraili Suomessa keväällä 2005, kun hänen teoksensa Politique du rebelle: traité de résistance et l’insoumission (1997) julkaisiin suomeksi, Kapinallisen politiikka − tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta, Tapani Kilpeläisen kääntämänä.

Onfray on hyvin poleeminen ajattelija. Hänen teoksensa Traité d’athéologie (2005, Tutkielma ateologiasta) on ollut suoranainen best seller, sillä se on myynyt hyvin, mutta aiheuttanut myös vastalauseiden ryöpyn. ”Ateologia” termi on peräisin Georges Bataille’lta. Onfray nostaa esiin unohdettuja, vaihtoehtoisia ajattelijoita ja haastaa opiskelijansa myös ajattelemaan itse, eikä omaksumaan kritiikittä toisten ajatuksia.

France Culture -radioasema lähettää maanantaista perjantaihin klo 19.00 – 20.00 Onfrayn Caenin kansanyliopistossa pitämiä luentoja.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le ventre des philosophes, critique de la raison diétététique (1989)
  • Physiologie de Georges Palante, portrait d'un nietzchéen de gauche (1989)
  • Cynismes, portrait du philosophe en chien (1990)
  • L'art de jouir : pour un matérialisme hédoniste (1991)
  • La sculpture de soi : la morale esthétique (1991)
  • L'œil nomade : la peinture de Jacques Pasquier (1992)
  • La raison gourmande, philosophie du goût (1995)
  • Ars moriendi : cent petits tableaux sur les avantages et les inconvénients de la mort (1995)
  • Métaphysique des ruines : la peinture de Monsu Désidério (1995)
  • Les formes du temps : théorie du Sauternes (1996)
  • Kapinallisen politiikka – tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta (Politique du rebelle : traité de résistance et d'insoumission, 1997)
  • À côté du désir d'éternité : fragments d'Égypte (1998)
  • Théorie du corps amoureux : pour une érotique solaire (2000)
  • Prêter un livre n'est pas voler son auteur (2000)
  • Antimanuel de philosophie : leçons socratiques et alternatives (2001)
  • Célébration du génie colérique : tombeau de Pierre Bourdieu (2002)
  • L'invention du plaisir : fragments cyréaniques (2002)
  • Esthétique du Pôle nord : stèles hyperborréennes (2002)
  • Splendeur de la catastrophe : la peinture de Vladimir Vélikovic (2002)
  • Les icônes païennes : variations sur Ernest Pignon-Ernest (2003)
  • Archéologie du présent, manifeste pour l'art contemporain (2003)
  • Féeries anatomiques (2003)
  • La philosophie féroce (2004)
  • La communauté philosophique. Manifeste pour l’Université populaire (2004)
  • Traité d'athéologie, Paris, Grasset, 2005
  • Atheist manifesto: The case against Christianity, Judaism, and Islam. (Traité d’athéologie: Physique de la métaphysique, 2005.) Translated from the French by Jeremy Leggatt. New York: Arcade Publishing, 2007. ISBN 1559708204. (englanniksi)
  • Théorie du voyage : poétique de la géographie, Paris, Galilée, 2005
  • Journal hédoniste :
    • I. Le désir d'être un volcan (1996)
    • II. Les vertus de la foudre (1998)
    • III. L'archipel des comètes (2001)
    • IV. La lueur des orages désirés (2007)
  • La contre histoire de la philosophie (suunnitteilla 4 osaa):
    • I. Les Sagesses Antiques (2006)
    • II. Le christianisme hédoniste (2006)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puttonen, Mikko: Nautinnollista vastarintaa. Yliopisto, 2005, nro 6, s. 18 – 20.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onfray, Michel: Kapinallisen politiikka – tutkielma vastarinnasta ja taipumattomuudesta. Suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: 23°45, 1997/2004. ISBN 952-5503-07-0.
  • Onfray, Michel: Filosofian kurjuus (ja suuruus). (Misères (et grandeur) de la philosophie, 2004. Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Niin & näin, 2009, nro 4, s. 15-19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]