Metsäliekosammal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsäliekosammal
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Ryhmä: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Aitosammalet Bryopsida
Alaluokka: Hiirensammalet Bryidae
Lahko: Palmikkosammalet Hypnales
Heimo: Kerrossammalet Hylocomiaceae
Suku: Liekosammalet Rhytidiadelphus
Laji: triquetrus
Kaksiosainen nimi

Rhytidiadelphus triquetrus
(Hedw.) Warnst.[2]

Synonyymit
  • Hylocomiadelphus triquetrus (Hedw.) Ochyra & Stebel
Katso myös

  Metsäliekosammal Wikispeciesissä
  Metsäliekosammal Commonsissa

Metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus) on yksi Suomen suurikasvuisimmista sammalista, ja muistuttaa ulkonäöltään hiukan huonokuntoista kuusennärettä pienoiskoossa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäliekosammal kasvaa pystyssä ja haaraantuu epäsäännöllisesti. Sen punaruskea varsi tulee 10–20 cm korkeaksi. Heleänvihreät lehdet kapenevat kärkeä kohti, ja niissä voi erottaa kaksi pitkää ja ohutta lehtisuonta. [3] Lehdet ovat pitkittäispoimuiset ja niiden reunat ovat hampaiset.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäliekosammal kasvaa koko Suomessa.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäliekosammal viihtyy tuoreissa kangasmetsissä, käenkaali-mustikka-tyypin lehtomaisissa kangasmetsissä. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Schröck, C.: Rhytidiadelphus triquetrus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2021. (englanniksi)
  2. Ulvinen, Tauno, Syrjänen, Kimmo ja Anttila, Susanna: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1290-5.
  3. Helsingin yliopisto - Biologian opettaminen
  4. Rikkinen, Jouko: Jäkälät ja sammalet suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7.
  5. Ulvinen, T. ja Syrjänen, K.: Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6.
  6. Finnica.fi (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]