Metakognitio
Wikipedia
Metakognitio on tietoisuutta omista tai muiden ihmisten kognitiivisista toiminnoista, ajattelusta, oppimisesta tai tietämisestä.
Metakognitio jaetaan yleensä tieto- ja taitokomponentteihin. Metakognitiiviset tiedot voidaan jakaa kolmeen tyyppiin:
- tiedot ja käsitykset itsestä (ja muista) tiedonkäsittelijänä ("Minulla on hyvä näkömuisti"),
- tiedot erilaisista tehtävistä ja niiden suorittamisesta ("Tiivistelmän kirjoittaminen edellyttää, että poimin tekstistä tärkeimmät asiat.") sekä
- tiedot erilaisista strategioista ("voin muodostaa kokonaiskuvan asioista käsitekartan avulla.").
Metakognitiiviset taidot ovat puolestaan kykyä käyttää tätä monipuolista metakognitiivista tietoa oman opiskelun ja oppimisen säätelyssä.
Omien taitojen ja strategioiden tiedostaminen on siis tärkeä tekijä oppimisessa. Mitä paremmin yksilö on tietoinen tiedoistaan, taidoistaan ja tavoistaan toimia eri tilanteissa, sitä paremmin hän pystyy kontrolloimaan ja käyttämään tarkoituksenmukaisesti eri tapoja oppia. Hyvin ja heikosti oppimisessa menestyvien oppijoiden metakognitiivisen ajattelun on todettu eroavan toisistaan. Oppijat, jotka menestyvät hyvin esimerkiksi koulussa, hyödyntävät metakognitiota oppimisessa tehokkaammin kuin heikommin menestyvät oppijat ja päinvastoin. Siten hyvin menestyvillä oppijoilla on mahdollisuus selvitä paremmin itsenäistä ajattelua vaativassa yhteiskunnassa. [1]
Metakognitioon liittyy myös taito käyttää transferia eli siirtovaikutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin opitun asian rakenne kyetään siirtämään toiseen asiasisältöön, eli nähdään yhtäläisyydet asioiden välillä ja osataan käyttää tehokkaasti aiemmin opittua uuden oppimisen apuna. [2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Metakognitio teknologisessa oppimisympäristössä
Yhä teknologisoituvammassa yhteiskunnassamme kognitiiviset perustaidot, lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen eivät enää riitä, vaan menestyäksemme tarvitsemme yhä enemmän oppimaan oppimisen taitoja - meidän tulee osata oppia ja ajatella itsenäisesti. Muun muassa teknologiaan uskotaan yhtenä ratkaisuna tähän oppijoiden metakognition ja siten oppimisen tukemiseen.
Tutkijat ja tutkimukset ovat osoittaneet, että heikkojen metakognitiivisten taitojen omaavan oppijan metakognitiivisia taitoja pystytään kehittämään ja näin edistämään hänen oppimistaan. Erään välineen niiden kehittämiseen tarjoaa teknologia. Oppijalle voidaan suunnitella teknologian avulla oppimisympäristö siten, että oppija itse voi vaikuttaa tekemiensä tehtävien vaikeusasteeseen, lisätietojen tarvitsemis ajankohtaansa sekä siihen kuinka kauan hän kamppailee saman ongelman parissa. Tällöin oppijalle pystytään tarjoamaan, teknologian ansiosta, ympäristö joka tukee hänen oppimistaan ja ohjaa hänen ajatteluaan niin, että hänen on mahdollista ratkaista ongelmia, joihin hänellä ei itsenäisesti olisi ollut mahdollisuutta.
Nykyisin oppimista ei enää nähdä vain yksilöllisenä prosessina, vaan sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden katsotaan liittyvän korkeammantasoisiin ajatteluprosesseihin. Tästä yksi esimerkki on metakognition näkeminen sosiaalisesti jaettuna metakognitiona. Tämä tarkoittaa metakognition käsitteen laajentamista esimerkiksi tilanteisiin, joissa oppijat rakentavat tietoa yhdessä siten, että oppijoiden työskentelyssä ilmenee metakognitiota, jota ei voida palauttaa vain yhden ihmisen metakognitioksi. Sen sijaan metakognitio rakentuu, kehittyy ja ilmenee yksilöiden välillä ja oppijoiden yhteisessä ajattelutoiminnassa. Sosiaalisesti jaettua metakognitiota on pyritty hyödyntämään teknologiapohjaisissa oppimisympäristöissä sekä verkkotyöskentelyyn osallistuvien oppijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. [1]
Yksilön metakognitio ja sosiaalisesti jaettu metakognitio eivät ole toisistaan irrallisia vaan osittain päällekkäisiä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Jatkossa tuleekin pohtia, kuinka teknologiaa voitaisiin hyödyntää aikaisempaa enemmän metakognition ilmentämisessä ja tukemisessa myös laajempana kuin vain yksilön näkökulmasta. [1]
[muokkaa] Teknologisten oppimisympäristöjen ongelmia metakognition tukemisessa
Vaikka teknologia voikin olla hyvä väline metakognition kehityksessä on sillä myös omat rajoituksensa. Tuki jonka oppija saa täytyisi olla hyvin tarkasti räätälöityä nimenomaan häntä varten, niin etteivät ohjelman antamat vihjeet olisi liian helppoja tai vastaavasti liian vaikeita. Tuki jonka oppija saa tulisikin sijoittua heidän lähikehityksen vyöhykkeeseensä jolloin tuki tarjoaisi oppijoille oppimisen kannalta oikea-aikaisia vinkkejä ja edistäisi oppimista, mutta myös haastaisi oppijaa ajattelemaan itse. [1]
